En tiedä, mistä tuo lause tuli mieleeni . Olisi joskus kiva päästä oman päänsä sisään katsomaan, miten rattaat raksuttaa., vai raksuttaako ollenkaan...

Minä olen kuitenkin onnellinen ihminen. Ei pyörrytä, eikä hermot pinteile.. Olen kyllä tehnyt aika paljon itseäni hoitaakseni. Olen syönyt kiltisti lääkkeeni (toisin kuin Pariisin Kevään kappaleessa), olen käyttänyt tunnollisesti purentakiskoa, olen tehnyt kotijumppaa annettujen ohjeiden mukaan (lähes..) , olen käynyt fysioterapiassa ja kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ja olen joogannut! Ei oo helppoo, ei! Mutta avun olen saanut :).

Tämä viikko on ollut harvinaisen rauhallinen. Koiria on kyllä 10 + pennut, mutta ne ovat kaikki omia, siis Marjun ja minun. Ei ole tarvinnut jakaa laumaa jokaista ulkoilusessiota varten osiin. Lenkille jaoin porukan kahtia, sillä piti vähän sekoittaa pakkaa, jotta kaikki metsästysviettisimmät eivät olisi samassa laumassa.
Hyvin meni lenkit. Ekalla lenkillä olikin sitten vain 4, sillä Luigi jäikin kotipihalle. Olen vaarista vähän huolissani, sillä esim. eilen illalla se tärisi ( jota se ei yleensä tee muuta kuin tosi kipeänä) ja tänään se on ollut jotenkin vaisu. Ruoka kyllä maittaa. Seuraillaan tilannetta.

Pennut on ihan hirveän villejä. En muista, että aikaisemmin olisi 5-viikkoiset olleet ihan noin aikaansaavia. Ystävättäreni teki pennuille huovutetut pallot. Ne hiffasivat heti, mitä pallojen kanssa piti tehdä. Ne jahtasivat jokainen omaa palloaan, ja kantelivat niin onnellisina suussaan. Telman näköinen tyttö on aika riiviö. Se retuuttaa huiveja ja mattoa ikäänkuin tekisi kunnon ravistelua riistalle. Tässä kuvassa  se ei Telman näköinen tyttö- ihanainen valkea!