Hitsi, miten vaikeaa tämä tietokoneen käyttö voi olla . En osaa.

Vaikka ei elämäkään niin helppoa ole. Pyörryin uudelleen pentujen syntymän jälkeisenä  perjantaina. Silloin olin yksin (tai siis kahdeksan koiran kaa) kotona. Makuultani soitin apua ja työkaverini tuli ja vei minut lääkäriin. Otettiin sydänfilmi ja litratolkulla verta verinäytteitä varten (ehkä tuli vähän liioiteltua). Kaikki kokeet ja arvot ok. Paitsi korkeat kolesteroliarvot, vaikka syön rehuja enemmän kuin puput.
No, vaiva taitaa kuitenkin johtua niska-hartianseudun lihasjumeista- vaikka ne ei ole olleet yhtään kipeitä! Ovat kuulemma niin jumissa, etteivät edes tunne mitään!! Jestas!
Olen nyt käynyt kaksi kertaa fysioterapiassa ja heti helpottaa..

Pennut ovat isomahaisia palleroita! Ja tuo Härveli, Neiti Lipowitch, on niin tyyni äiti, että ihan ihmetyttää.

Meillä peruslauma pysyttelee vakiona, mutta aina joitain muutoksia tulee. Niin, Telman veli Tor kuuluu nyt meidän peruslaumaan. Odotan sopivaa hetkeä kokeillakseni, miten Kiihko ja Tor pärjäävät vapaana keskenään . Tällä hetkellä vierailevana on Teija Sepän Heta. On niinkuin sitä ei olisikaan. Ei tuollaista parsonia voi olla olemassa. Tämän viikon aikana se ei ole kertaakaan saanut verenpainettani nousemaan. Vaikka se on kiltti, osaa se kuitenkin leikkiä poikien ja Hirmuisen kanssa. Ja osaa se myös juosta lujaa :)