Todellakin viimisen viikon ajan on täällä asunut 11 koiraa, joista tosin kaksi vielä ihan miniä. Hoitolassa asui Tor, Dino, Elvi ja Luukas. Sisällä Luigi, Zora, Sani, Lantti, Kiihko ja pennut Mirri sekä Näätä. Pelkäsin etukäteen tätä aikaa, tosin ainoastaan oman jaksamiseni takia. Hyvin on mennyt ja hyvin olen jaksanut. Joka päivä olen joutunut tekemään 3 metsälenkkiä, mutta sehän on tehnyt minulle vain hyvää:). Koirat ovat olleet toisiaan kohtaan varsin korrekteja. Dino nuorena miehenä on yrittänyt vähän  haastaa muita poikia, varsinkin bordercollie Luukasta, mutta Luukashan ei välitä. Katselee vain taivaalle ja päivittelee nuoren miehen intoa.
Dino on voinut ulkoilla Luigiin ja tyttöjen kaa, bortsu Luukas on voinut ulkoilla tyttöjen, Luigin ja Kiihkon kanssa, Tor on voinut ulkoilla tyttöjen kanssa,  Elvi on voinut ulkoilla kaikkien kanssa. Kaikki hoitolaiset ovat myöskin suhtautuneet pentukaksikkoon todella hienosti. Dinokin on ollut suorastaan onnellinen pienistä leikkikavereista. Ja Elvistä kehkeytyi oikea "puumanainen". Se on juossut ympäri pihaa välillä Kiihkon, välillä Torin kaa. Ja ei ihan nuoreksi tytöksi se juoksee lujaa:). Kun pojat eivät enää jaksa juosta, Elvi menee kennelrakennuksen alle jahtaamaan jotain ( ei aavistusta mitä?)

Ihanaa, että näitä hoitolaisia on voinut pitää huoleti pihalla ja metsässä vapaana. Sekä Elvin että Dinon kanssa on ollut ongelmana se, että ne eivät anaa suosiolla itseään kiinni. Olen tässä vuosien saatossa oppinut, että pitää vain olla koiraa fiksumpi, niin asiat onnistuu. Elvin saa kiinni, kun avaa oven sisälle. Sinnehän se menee, koska se on niin ahne ja sisällä voi olla ruokaa.
Dinon saa kiinni, kun juoksee kovaa vauhtia karkuun vinkulelun kaa. Onhan se niin utelias, että sen täytyy tulla katsomaan. Ja sitten juoksen tarhaan, ja heti at once,portti kiinni ja  kaappaan Dinon syliini.

Perjantaina alkoi liha-ja luusavotta. Raskasta, mutta ah niin palkitsevaa. Perjantai-lauantai välisenä yönä pilkoin kirveellä annospaloiksi hirven selkärangan ja rintalastan kylkiluineen. Sen jälkeen lihamylly lauloi lähes kahteen asti yöllä. Lauantaiaamuna pakkasin erinäisen määrän koiria autoon ja ajelin Tampereelle luonnetestiin. Minua ei testattu, Tiri testattiin. Luonnetestistä lisää lähipäivinä.
Sunnuntai-iltana ihmettelin, miksi koko kroppani oli kuin hakattu. No hitsi. Tuo ison kirveen kanssa hosuminen kipeytti niskahartiaseudun vahvasti. Tänään on taas ollut luusavotta:)

Tuo pentukaksikko onkin tosi mielenkiintoinen. Mirri on niin miestä, niin miestä. Se kulkee Kiihkon vanavedessä ja pissaa kun Kiihkokin pissaa. Ja potkii taaksepäin, kun Kiihkokin niin tekee. Ja ikää on silti vasta 3 kk. Mirri on niin itsenäinen, että pelottaa. Se juoksee pihalla itsekseen, vaikka kaikki muut on sisällä. Sille riittää sen oma seura.
Näätä on paljon enemmän ihmiseen leimautunut.. Kyllä minä nautin pentujen seurailusta :) Ihania.

Olin ilmoittautunut Lietoon Kiihkon kanssa kisaamaan, Tänään jouduin perumaan kisat, sillä Kiihko ontuu hieman oikeaa takajalkaansa. Osteopaatti epäili, että Kiihkolla on oik. takajlan kintereessä revähtymä:(. Vaiva alkoi viikko sitten agitreeneissä. Epäilen, että liukkaalla matolla on osuutta asiaan.

Hyvää Yötä!