No, aloitan Luigista. Luigi voi hyvin. Antibiootit ja muut lääkkeet ovat saaneet vaarin tolpilleen. Se lenkkeilee ja vaikuttaa ihan terveeltä. Maksa-arvoja ei ole kontrolloitu, mutta ei kai siihen ole tarvettakaan, koska vanhus on ihan pirteä.

Tiistaiaamuna, kun tulin yövuorosta kotiin, tuli minua vastaan sokeutunut Lantti. Illalla, kun lähdin töihin, Lantti näki ihan hyvin, mutta aamulla se törmäili oven pieliin ja putosi rappusilta. Ilmeisesti linssi oli irronnut totaalisesti??. Silmä vuoti vettä ja oli valonarka. Annoin Lantille kipulääkettä ja soitin eläinlääkärille, että nyt on Lantin vuoro astua Sateenkaarisillalle. Eläinlääkäri pyysi kuitenkin odottamaan vielä, jospa näkö vaikka palautuisi. No, näkö ei ole palautunut, mutta silmä ei ole kipeä. Välillä tuntuu, että jotain se näkeekin?
No, seurailen tilannetta.  Lenkillä Lantti kulkee onnellisena mukana. Niin kauan menee hyvin, kun se pysyy polulla. Mutta heti kun se eksyy polulta, on se totaalisesti eksyksissä. Se on ajoittain kovin onnellinen ja haluaa leikkiä pentujen kanssa, mutta suuren osan ajasta se nukkuu erillään muista.
Lantillahan todettiin linssiluksaatio molemmissa silmissä lähes neljä vuotta sitten. Viime kevääseen asti meni ihan hyvin, mutta toukokuussa poistettiin  vasen silmä. sillä se oli kipeä. Silloin kun Lantin sairaus todettiin, päätin että linssin poistoihin, tippojen tiputuksiin ja jatkuviin kontolleihin en sen kanssa ala. Siinä vaiheessa, kun Lantti ei enää näe, se lopetetaan.
Mutta, mutta... Helppoa tämä ei ole. Suurin huoli on lauma.Lantti ei näe toisten koirien eleitä. Jo nyt tuntuu siltä, että se menee liian liki toisia koiria, se rikkoo reviirin. Ja kun meillä on vielä jatkuvasti kuvioissa myös vieraita koiria...

Torstaina lähdin lenkille koko lauman kanssa. Sokea Lantti ja pennut veivät huomioni ja niinpä Zora ja  Kiihko häippäsivät jo heti alkumatkasta omille teilleen. Luigi onneksi pysytteli porukassa mukana. Minulla olisi ollut Kiihkon kanssa Mia Laamasen agilitytreenit klo 18.30. Kun sain muun lauman kotiin, lähdin etsimään Zoraa ja Kiihkoa. Ei kuulunut mitään, ei näkynyt mitään. Ajoin autolla parin kilometrin päässä olevalle hiekkaluolalle ja siellä  koirat olivat kyllä olleet, mutta olivat sieltä jatkaneet matkaa. Oli jo pilkkopimeää ja minua hiukan hirvitti olla yksin metsässä taskulampun valossa. Niinpä ajoin kotiin ja soitin Marjulle. Marju lupasi minulle lainakoiraksi treeneihin Ormin. Karkulaisia ei kuulunut vieläkään. Pakko lähteä treeneihin.
Ajoin Marjun luo ja otin kyytiini kaikki Marjun koirat. Marju lupasi mennä töistä suoraan luokseni ja päästää karkulaiset sisälle. Karkulaiset kotiutuivat klo 20. Molemmat olivat ruskeana hiekasta, silmät täynnä santaa, puremajälkiä kuonossa ja kirppuja kuhisemalla turkissa. Marju pesi molemmat koirat ja antoi niille ruokaa. Olivat kuulemma onnellisina käpertyneet nukkumaan back-on-track-takeissaan.

Meillä meni Ormin kanssa treenit oikein hyvin. Mia sanoi, että minun pitäisi ruveta kisaamaan Ormin kanssa:).

Kotiuduimme treeneistä joskus kymmenen jälkeen. Kaikki koirat parveilivat pihalla. Huomasin, että piha oli pilkutettu verestä. Hirmuisella kyllä on juoksu, mutta ei siltä nyt tuolla lailla verta valu. Sitten näin, että Raivo kinkkaa kolmella jalalla. Otin koirat sisälle kennelrakennukseen ja aloin tutkia Raivon jalkaa. Sisällä jalasta valui verta todella paljon. Yritin hahmottaa vuotokohtaa, mutta en nähnyt muuta kuin, että uloimman kynnen seutuvilta "sykki" verta tasaiseen tahtiin. Sidoin jalkaan valtavan tupon ja sitten lähdimme eläinlääkäriin.
Eläinlääkäri rauhoitti Raivon ja otti pois katkenneen kynnen ja laittoi kynsiaukkoon verta hyydyttävää kaliumpermanganaattia. Kolmen K:n hoito on tehokas myös koirilla eli kylmä, koho ja kompressio:). Sitten vielä antib. ja kipulääke niskaan ja kotiin. Kotona olimme n. klo 1. Ja sitten minä sain vihdoin ruokaa :). Olin ehtinyt syödä aamupalan klo 13, kun heräsin yövuoron jälkeen.

Eilen minulla kävi kaksi narttua ultrassa ja kun olin ultraukset tehnyt lähdin  Ormin kasvattajan luo apukäsiksi, kun hänen narttunsa Heli sai pentuja. Heli oli aloittanut petaamisen ja touhuamisen edellisenä yönä. Koko päivän se ajoittain läähätteli ja petaili. Oli se kyllä käynyt vielä lampolassa katsomassa, että kaikki oli lampailla ok :). Olin paikalla muutamaa minuuttia vaille kahdeksan. Siihen mennessä oli jo kaksi pentua syntynyt. Pentuja syntyi kaikenkaikkiaan 7, 3 poikaa ja 4 tyttöä. Ensimmäinen pentu syntyi klo 18.49 ja seitsemäs klo 23.14. Ultrassa olimme nähneet 6-8 pentua. 6 pentua on varattu, eli 1 etsii vielä harrastavaa kotia.

Tänään meillä oli lenkkiseurana Iitan poika Uno. Uno nautti kovasti, kun sai juosta vapaana metsässä. Lenkin jälkeen, kun me ihmiset kahvittelimme ja juttelimme, sai Uno olla poikien kanssa kennelrakennuksessa. Ihana kaveri, joka ei yhtään uhonnut minun pojilleni :). Varteenotettava sussu Gretalle :).

Illalla pesin lattian ja laitoin ensimmäisen kerran pentujen tulon jälkeen matot lattialle. Ihanaa. Saa nähdä, joudunko jo huomenna laittamaan ne taas pesuun :(

 Tässä vielä kuva Helsinki Winner 2010-nartusta vauvana. Mikäs on ollessa Vilhelmiinan haliessa. Kuvan lähetti Heli Saukkola.