Perjantaina meillä oli Lillanin kanssa superhyvät agilitytreenit. Olimme varanneet yksityisopetusta Mia Laamaselta. Lillan treenasi Tintinin ja Neelan kanssa ja minä Kiihkon ja vasta-alkaja-Näätän kanssa. Olen kuvitellut, että Kiihko ei kestä treeneissä "hinkkaamista". Miten väärässä olenkaan ollut. Kiihko kestää kyllä, kun palkka on hyvä ja motivointi kohdallaan;). Näätän kanssa saimme hyviä vinkkejä, miten saada vireystila oikeaksi, oikea-aikainen palkkaus ja muutamia kotiläksyjä. Tahtoo lisää:)

Treenien jälkeen lähdin Inkooseen lenkille laumani kanssa. Kotimieheksi olivat jääneet Olivia pentujen kanssa ja Olivian vaari Luigi, jolle lenkki olisi ollut liikaa. Zora hävisi puolessavälissä lenkkiä. Tiesin kyllä, minne se saattoi suunnistaa. Läheisessä metsäsaarekkeessa oli luolasto.
No, minä ja muu lauma jatkoimme lenkkiä. Kun lähestyimme Inkoon kotia, kuulin, että Zora haukkuu autolla. Zora tuli onnellisena ja hiekkaisena meitä vastaan. Se tervehti meitä onnellisena ja lähti samantien juoksemaan peltoa pitkin poispäin minusta, suuntaan missä hiekkaluola on. Onneksi sain muun lauman pysymään luonani ja menemään suosiolla autoon. Zora ei korvaansa lotkauttanut, vaikka kutsuin sitä. Vähän ajan kuluttua näin vain pienen valkoisen pisteen porhaltavan pitkin peltoa poispäin minusta. Zora oli selvästi hakenut meitä kaveriksi luolille, Siellä varmaan asui joku, mutta Zora halusi apujoukkoja paikalle.
Mietin, että mitä teen. Ei yhtään huvittanut lähteä tarpomaan pitkää matkaa peltoa pitkin luolalle. Ja mitä minä sielläkään voisin tehdä? Koiralla ei ole tutkaa, minulla ei ole edes lapioita matkassa... Aloin siis odottamaan ja odottaessani söin eväät. Reilun puolen tunnin päästä Zora tulee takaisin, hiekkaisena ja väsyneenä.
Kyllä Zoralle illalla uni maittoi. Tassut kohti taivasta se veteli sikeitä. Ja kun se lähti liikkeelle, se oli jäykkä. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt sitä yhtä raihnaisena.

Tänään se oli kuitenkin jo ihan timmissä kunnossa taas. Olimme Staran isännän kanssa supijahdissa. Zoralle ei saalista, mutta Staran kaveri Tauski sai ison poikasupin:)

Pennut ovat kohta jo kolmeviikkoisia. En muista, että koskaan aikaisemmin olisin pentujen kanssa päässyt näin helpolla. Olivia hoitaa pennut täysin omatoimisesti. Eilen tarjosin pennuille ekan kerran jauhelihaa ja kyllä ne sitä mielellään lipittivät. Ne ovat alkaneet hieman painiskella ja pureskelevat toisiaan hampaattomilla suillaan. Välillä joku kovasti murisee, kun menen suukottelemaan niitä.
Olivia on päässyt nyt joka päivä lenkille mukaan, jotta sekin saa vähän lomaa pennuista:). Olivia on ihmeen suvaitsevainen. Tänään Pava livahti portista katsomaan pentuja (kun minä puhuin puhelimessa) ja voi ihme! Pava imi Olivian nisiä ja Olivia antoi sen tapahtua. Tuo jättisuuri poika herkutteli tissimaidolla:)