Ei voisi ihmisellä enää huonompi tuuri olla. Taisi olla lähes ainoa kerta kun laitoin nukkumaan käydessäni puhelimeni äänettömälle tämän kahdeksan viikon aikana. Ja tietenkin juuri ottaessani edellisen yön valvomisen takia tunnin päivätirsoja, yritettiin koirien tiimoilta minua tavoitella. Maanviljelijä, joka oli nähnyt koirat 27.1 Hyrkkölässä, oli yrittänyt soittaa minulle. Herättyäni soitin hänelle ja hän kertoi nähneensä koirani tunti sitten Hyrkkölän tiellä. Koirat olivat juosseet pitkin tietä lujaa ja haukkuneet mennessään??? No ei kyllä kuulostanut minun koiriltani. Ne haukkuvat vain ollessaan riistan perässä. Maanviljelijä kertoi niiden menneen kohti erästä latoa.
Marju tuli juuri luokseni ja eikun pakkasimme koiria autoon, osa jäi kotiin. Ladolle menevältä tieltä löysimme kahden koiran ja mäyrän jäljet. Koirat olivat jahdanneet mäyrää :O. Jäljet menivät latoon ja tulivat sieltä samaa tietä takaisin ja poikkesivat sitten metsään.
Heti kun kuulin havainnosta, soitin Erikalle (Sanin kasvattaja), joka on minua ihan hirveästi auttanut tässä etsintähommelissa. Erika lähti heti tulemaan etsijäkoira-Prettyn kanssa.
Erika oli soittanut Saaralle, joka lähti heti Fiinan kanssa etsintäavuksi. Pretty ja Fiina jäljestivät karkulaisia, kunnes jäljet jotenkin erkanivat. Näytti, että 1 koira jatkoi mäyrän perässä ja toisen koiran jäljet menivät läheiseen latoon. Etsijäkoirat ja omistajansa olivat aivan uuvuksissa, sillä hanki upotti lumikenkienkin kanssa aivan hirveästi. Ja kaikenlisäksi Saara oli kovassa flunssassa. Suuri kiitos Erikalle ja Saaralle. Saaralle paranemisia ja Erikalle pahoittelut hanskojen tärvääntymisestä.

Sillä aikaa kun muu porukka seurasi jälkiä, me ajelimme Marjun kanssa teitä ja kuuntelimme haukuntaa. Olimme menossa pikkutietä, jonka suunnasta kuului mahdollisesti luolassa/luolan ulkopuolella  olevan koiran haukunta. Pikkutie tuotti meille yllärin. Heti tien alkupäässä oli jäinen jyrkkä mäki. Pääsin autolla lähes mäen päälle. Mutta en ihan... Ja siitäkös auto alkoi luisua takaperin jyrkkää mäkeä alas, kunnes perä tömähti hankeen. Siinä sitä sitten oltiin ja odotettiin apujoukkoja.

Staran emäntä ja isäntä riensivät avuksi. Ville ja Heli toivat 2 loukkua, jotka viritettiin latoon. Loukkujen virittämisen jälkeen he tulivat auttamaan minut ja Marjun pulasta. Ei ollut helppoo eikä nopeeta. Mutta ei Marjunkaan tarvinnut enää mennä punttisalille... Kiitos Heli, kiitos Ville:)! Ootte te vaan niin hyviä:)

Ihanaa, että karkulaiset ovat palanneet takaisin tutulle alueelle. Ihanaa, että maanviljelijä muisti ja heti soitti. Ihanaa, että koirat ovat ilmeisen hyvässä kunnossa, tai ainakin olivat. Ikävää, että piina jatkuu ja kukaan ei tiedä miten tarina päättyy:(.

Vielä yksi metsästystarina, jonka Iitun isäntä kertoi illalla. Isäntä oli Joensuussa (?) lintubongarien tapaamisessa. Sinne hän sai viestin, että Iitu lähti klo 16 pihasta supin perään. Klo 21 isäntä on kotona. Kuulee koiran haukunnan ja löytää kiven, jonka juurella koira pitää supia paikallaan. Isäntä ampuu supin. Aikamoinen typy tuo meidän Iitu eli Minnepys Half A Scandal By The Sea.

Nyt täytyy yrittää nukkua. Huomenna täytyy kokea kolme loukkua. Viritellä riistakameroita ja toivoa, toivoa, toivoa!