Tänään, taas kerran, olin tulla hulluksi. Puolen päivän aikaan katosi pihaltani pikku-Twister.
Hoitokoirat Presso ja Iita olivat pihalla Twisterin kanssa. Twister tuli hyppimään minua vasten tapansa mukaan hyvin onnellisena. Se oli erittäin kurainen. En ollenkaan tiedä missä se oli käynyt kaivelemassa kuoppia. Aloin leikata nurtsia. Näin Twisterin pienen pään kurkistavan kennelrakennuksen alta. Jatkoin nurtsin leikkaamista. N. 15 min. kuluttua näin vain Iitan ja Presson pihalla. Twisteristä ei näkynyt hännänhuippuakaan. Keskeytin ruohonleikkuun ja aloin huudella pikkuista. Ei mitään havaintoa missään.
Nyt aloin jo todenteolla huolestua. Etsin kennelrakennuksen alta, puuliiterin alta, autosta myös penkin alustat. Otin Sanin mukaani jälkikoiraksi ja aloin etsiä. Sani oli sitä mieltä, että Twister oli käynyt kaivelemassa läheisellä kosteikkoalueella ja mennyt siitä tiheään vattupusíkkoon.
Kauhu kuristi kurkkuani. Mihin tuo 7kk vanha vauva oli voinut mennä. Ilmoitimme löytöeläinkotiin ja poliisille ja naapureille. Tilasin etsijäkoiran. Saara jätti agilitytreenit väliin ja tuli koiriensa kanssa etsimään. Marju tuli heti kun pääsi töistä. Paikallisen metsästyseuran puheenjohtaja tuli avuksi norjanharmaansa kanssa. Luottoystäväni Anneli tuli myös paikalle. Oli mennyt jo 6 tuntia pennun katoamisesta.
Samassa soi puhelin. Someron löytöeläinkodista soitettiin. Eräs pariskunta oli ottanut pennun kyytiin aika läheltä kotia. Tapasin pariskunnan ja he luovuttivat minulle raskain mielin pikkukulta tytterön. Olivat kuulemma jo ihastuneet siihen.
Pentu tuli kotiin onnellisena ja hyvinvoivana. Onneksi näin. Ikävä kyllä pentukoiran vapautta täytyy nyt rajoittaa.
Iso kiitos ihmisille, jotka välittävät ja vielä myös näkevät vaivaa koirakarkulaisen kiinnisaamiseksi.
Tuo Twister on kertakaikkisen hassu pakkaus. Se on aikamoisen villi, suorastaan hulvaton. Kaikesta sen tekemisestä huokuu elämänilo:)

Saaralla oli mukana kimppapentumme Wilder. Siinä vasta onkin luonteikas pentu. Ihana:)! Ainoastaan harrastavaan kotiin.

Pakko vielä kertoa Pomarkun LUT-kokeesta. En taida olla kovin viisas, oli tuo koereissu senverran raskas. Mutta matkailu avartaa. Otin mukaani 4 nuorinta koiraa. Onneksi ne olivat erittäin hyvätapaisia ja kilttejä.
Koe oli yökoe. Ylituomarin puhuttelu alkoi klo 21, sen jälkeen arvottiin jäljet. Varsinainen koe alkoi klo 00:01. Kokeessa oli 20 koiraa, kahdet putket ja kaksi tuomaria. Minulla oli mukana kaksi koiraa. Mikey yritti D-B astetta ja Presso A-astetta. Koe alkoi tavanmukaisesti tyhjän luolan tarkastuksella. Sää oli ollut koko illan oikein hyvä. Juuri kun koe alkoi, alkoi sataa. Kun oli Mikeyn vuoro, satoi kuin saavista ja putkistothan olivat ulkona. Mikey ei halunnut mennä tyhjään luolaan ja sen suoritus loppui siihen. Presso osoitti taipumuksensa. Lyhyestä virsi kaunis. Ja niin siitä tuli käyttövalio. Ihanan Näätän ihana veli.
Pääsin lähtemään kokeesta kotiin klo 4 aamuyöllä. Kotona olin klo 7. Mutta tuttuahan tuo valvominen yötyöläiselle oli:).
Marju oli kotiutunut Kuopion agirodusta ja tuli oman laumansa kanssa minulle su iltana  koiravahdiksi. Herätin hänet ja lauman silloin maan. aamuna. Koiria oli taas huushollissani 13kpl. Siinähän se päivä vierähti kun siirteli koiria tarhaan ja tarhasta pois. Ehdottomasti saatava toinen tarha!
Kun Marju oli koirineen iltapäivällä lähtenyt kotiinsa, oli minun pakko käydä päikkäreille. Mikäs oli käydessä, kun koiratkin asettautuivat levolle. Neljä urosta ja neljä narttua samassa tilassa eikä mitään rähjäämistä. Tosin pojat olivat jokainen omassa häkissään, mutta näköyhteys toisiin oli. Ihanat pojat Rocky 2v, Pava 1v, Presso 2v ja Mikey 2v.
Tänään olin laittanut Presson pikkuhuoneeseen portin taakse. Päästin Pavan sisälle. Yht´äkkiä tajusin, että olkkarissa onkin kaksi toisilleen vierasta urosta vapaana. Vähän ne kulkivat varpaillaan näyttääkseen mahdollisimman suurilta, mutta Pava olikin niin fiksu, että meni samantien omaan mökkiinsä ja vaara ohi. Voi olla, että nuo pojat tulisivat ihan hyvin toimeen toistensa kanssa , mutta en viitsi riskeerata. Ennaltaehkäisy on kaiken a ja o.