Perjantai-iltana tuli Näätän veli Patton hoitoon viikoksi. Irkku puolestaan lähti hoitoon perheeseen, josta ehkä tulee sille pysyvä, rakastava loppuelämän koti. Irkku oli niin suloinen, kun se meni punaruudullisessa takissaan hyvin onnellisen näköisenä sisälle perheen kotiin. Irkun piti itseasiassa palata hoidosta nyt sunnuntaina, mutta perhe haluaa pitää sitä vielä pari päivää. Ehkä jouluna Irkku sitten jää uuteen kotiinsa pysyvästi.
Lauantaina lähdin lumipyryssä lumikenkälenkille Ormin, Kiihkon ja Rockyn kanssa. Mä en kyllä ymmärrä noiden koirien sielunelämää. Älkää hyvät ihmiset ottako terrierien seuraksi bordercollieta, jos ette halua harmeja. Bordercollie Orm lähtee lenkille kuin tikka tuulispää. Se saa mukaansa Pavan (tai koko lauman), joka lähtee hulluna pinkomaan Ormin perässä. Jonkun ajan kuluttua Pava saa Ormin kiinni ja tarttuu sen kaulakarvoihin. Orm maastoutuu ja Pava jatkaa matkaa. Heti kohta Orm kuitenkin on taas Pavan edellä ja jää tuijottamaan Pavaa (=paimentamaan katseellaan), Pava hyökkää Ormia kohti, joka pakenee. Ja taas siis on takaa-ajo menossa.
Kai tuo on jonkinlaista leikkiä ja se meneekin, niinkauan kun kuviossa on vain kaksi koiraa. Mutta sitten kun useampi terrieri osallistuu tuohon takaa-ajoon ja saaliin kiinnisaamisen jälkeiseen retuutukseen, se ei enää ole kivaa, ei siis Ormistakaan...
No, Pava ja Orm juoksivat alkulenkin vapaana ja Rocky oli fleksissä kiinni vyössä. Tämä siksi, että Orm ja Rocky eivät ole parhaat ystävät. Rocky haluaisi näyttää Ormille närhen munat:). Puolessa välissä lenkkiä otin Ormin fleksiin ja Rocky sai juosta vapaana. Mutta jostain syystä Rocky vain kulki perässäni, niin että lumikenkäni potkivat sitä kirsuun. Ei ymmärrä.
No, Marju toi vaihteeksi omat koiransa hoitoon. Lähdin toiselle lenkille tyttöjen ja Pattonin kanssa. Tiri oli alkumatkan kiinni vyössäni fleksissä, sillä se käy muuten niin kuumana, että voi tulla tappelu. Twister yritti aluksi käydä vähän uhoomassa Tirille, mutta ottikin sitten uhrikseen Näätän. Näätällä on tapana varsinkin lenkin alussa, juosta lujaa eteenpäin ja tulla sitten takaisin varmistamaan, että minä olen mukana. Nyt se teki tuota kuviotaan ja Twister kulki varjona mukana, ihan oikeasti kylkimyyryä Näätän jokaisella askeleella. Twisterin painostus näytti niin hurjalta, että otin sen Tirin tilalle fleksiin. Pelkäsin, että Näätältä palaa pinna.
Onneksi Twister oli kiinni, sillä lenkin loppupäässä Patton teki katoamistempun. Se lähti lumessa näkyvien peuran jälkien perään...
Vein muun lauman kotiin ja lähdin Näätän kanssa etsimään velipoikaa. Olin kulkenut jälkiämme takaisinpäin hetken matkaa, kun kuulin Patskun haukkuvan ison tien lähellä. Pingoin lumikengillä niin lujaa kun pystyin. Näin rinteen päältä alas tielle. Siellä se Patton juoksenteli tiellä parin pysähtyneen auton edessä. Onneksi se tuli luoksen, kun huusin ja se näki minut ja Näätän.
Mutta kyllä silloin pisti vihaksi.
Illalla kaikki olivat tietysti pitkän lenkin ja hyvän ruuan jälkeen oikeita enkeleitä.
Aamukin jatkui koirien hyvällä käytöksellä. Aamupalan jälkeen lähdin Annelin ja Mirrin luo, sillä Mirrille tuli sinne morsian, Rinca. Morsian oli aluksi vähän äksy, mutta kun Mirri osasi niin hyvin suostutella, niin saihan se Mirri tahtonsa läpi. Jos kaikki käy hyvin, meille on tulossa kahden kuukauden päästä koiravauvoja. Isäkoira Mirri on tuotu Saksasta. Se on Eestin MVA, Suomesta useampi vara-serti. Sillä on myös c-tulos keinoluolilta. Mirri on erittäin helppo ja mukava, ihmisystävällinen koira. Rinca on agilitykoira. Sillä on SM- ja MM-karsintanollat ensi kesää varten kasassa. Haltijansa Pipsan mielestä Rinca on myöskin erittäin helppo koira:).
Tässä dokumenttia Mirrin ja Rincan tapaamisesta.
Iltapäivällä Marju tuli hakemaan omat koiransa ja lenkitti ne sekä muutaman minuin koirani. Minä nypin puolessa tunnissa Raivon, joka näytti nuortuvan huomattavasti trimmauksen jälkeen. Ihana turkki ja ihana koira, joka seisoo nypittäessä aivan paikallaan. Helpottaa huomattavasti.
Illalla sitten hatutuskäyrä taas nousi. Näätä saakin nukkua yön häkissä, eikä peittoni alla. Olin antanut koirille puruluut. Kaikki paitsi Rocky olivat jo omansa syöneet. Näätä makasi kainalossani TV:tä katsellen. Sani tuli juomaan vettä juomakupista lähellämme. Jostain syystä Näätä alkoi murista sohvalta kainalostani Sanille. Kielsin Näätää, mutta se vain jatkoi murinaa ja hiipi koko ajan lähemmäs Sania. Siitä se sitten yht´äkkiä säntäsi Sanin kimppuun. Siinä tapahtui pieni rähähdys, joka loppui karjaisuuni. Mutta kyllä suutuin Näätälle. Meidän perheessä ei kukaan omi minua, luita eikä siis mitään...!
Kommentit