Ihan oikeesti! Kyllä ne osaa.
Tänä iltana laskin Twisterin ja Arvon yhdessä pihalle iltatarpeilleen.
Kun noin puolen tunnin päästä menin katsomaan, haluavatko koirat jo sisään, oli Twister yksin odottamassa minua. Ajattelin, että Arvo on jossain pihan perällä, koska sitä ei näy.

Ihmettelin, kun Twister hyppi ja hyppi minua vasten ja juoksi sitten koirien tarhaan. Kun en seurannut sitä, se teki taas saman operaation. Kun sitten vihdoin älysin seurata sitä , se juoksi edestakaisin tarhan aidanviertä ja katseli  aidan toiselle puolelle.
Yht´äkkiä minulla välähti. Arvo ei ole pihalla, se on taas hypännyt aidan yli. Ja todentotta, kun katsoin tarkkaan aidan toiselle puolelle kohdassa, jonka Twister merkkasi, näin Arvon.
Se makasi supiloukussa häntä iloisesti heiluen. Sen ilme kertoi : "Täällä oli tosi vanhoja hyviä luita! Mutta nyt mä jo söin ne ja haluan täältä pois!"
Hiivatin otus! Ovela kuin kettu. Ja pääsi pois loukusta säällisessä ajassa vain ja ainoastaan Twisterin ansiosta!

Meidän pikkuisesta Forrest Campista eli Twisteristä on kasvanut oikein viehättävä neiti-parson!