mutta yritän kovasti.

Telman pennut ovat nyt siis 7 päivän ikäisiä, ja tietysti syötävän ihania .

Kerronpa tämän synnytystarinan, sillä siitäkin voi olla jollekin apua.
Synnytys käynnistyi tiistai-iltana 58 vrk astutuksesta. Illalla Telma makaili vierssäni sohvalla, lähes Sanin päällä. Se halusi olla lähellä. Ajoittain se läähätteli. Yö meni hyvin. Telma oli  välillä levoton ja läähätteli, mutta välillä se nukkui hyvin rauhallisesti kainalossani Sanin ja Lantin vieressä. Aamulla Telma ei syönyt aamupalaa, joka kyllä kaikille muille maistui. Aamupalan jälkeen kävimme vielä köllöttelemään sängylle, tai niin ainakin oli aikomus. Sani ja Telma hyppäsivät yhtäaikaa lattialta sänkyyn ja Sani jotenkin tuuppasi Telmaa- ja siitäkös sota syttyi. Telma ei ole parhaimmillaan väsyneenä ja kipeänä. Se rähähti Sanille ja Sanillehan ei aleta . Siitä alkoi nahistelu, joka olisi varmasti loppunut itsekseenkin ihan nopeasti, mutta minä reagoin niinkuin ihminen tekee ja menin tietysti erotuomariksi. Tunsin, että minuun osui- siis kulmahammas vasemman käden etusormeen. Ja verta tuli hirveän paljon... Molemmat koirat ja lattia olivat aivan veressä. Ja kaikki veri tuli minusta. Koirissa ei näkynyt vammoja, ei fyysisiä eikä psyykkisiä. Yhteenoton jälkeenkin ne ovat pystyneet olemaan yhdessä eli kaunaa ei kanneta.

Kun aamupäivän aikana ei mitään raflaavaa tapahtunut, kävin koirien kanssa lenkillä aikamoisessa helteessä. Ensimmäisellä lenkillä olivat mukana Orm, Kiihko, Raivo ja Lantti. Toisella lenkillä olivat mukana Zora, Hirmuinen, Sani ja Luigi. Tulin lenkeiltä noin klo 13. Kotona vaikutti kaikki rauhalliselta. Tosin en ollut ihan varma, näyttikö Telma työntävän. No, työnsihän se. Klo 13.13 syntyi poika, paino 178g. Telma on aika lailla "vokaalinen" koira, joka astumistilanteessakin ilmoitti lähiseudulle, kuinka "höpöä" teki. No, nyt kun pentu syntyi, kuulutti Telma suureen ääneen tuskaansa, niin että Luigi-vaarikin hätääntyi.
No, seuraavan pennun, nartun, syntymää se tuskin huomasi. Sieltä se pentu vain tupsahti klo 14.29, paino 156g.

No, kolmen maissa tuli ystäväni Teija apukäsiksi. Vaikka synnytyksessä ei apua olisi tarvittukaan, tarvitsi tuo muu lauma myöskin hoitoa. Niin, ja minä. Vähän sen jälkeen, kun Teija tuli, minä pyörryin ensimmäisen kerran elämässäni. Ensin tuli vähän huono olo, sitten puutuivat molemmat käteni olkapäistä kyynärpäihin ja sitten vintti pimeni. En kaatunut suorilta jaloilta, vaan valuin lattialle. Siinä sitten makasin ja Teija kantoi minulle juotavaa. Olimme melko varmoja, että kuuma sää, nestevajaus ja suolojen epätasapaino olisi syynä. No, minun vointini oli loppuillan ihan ok., varsinkin kun sain vielä Teijan tekemää ruokaa :)

Odottelimme lisää pentuja syntyväksi. Teija istui lattialla pentulaatikon äärellä ja minä olin keittiössä. Yht´äkkiä kuului hirveää ryminää ja kolinaa ja kilinää. Ikkunan yläpuolelta putosi mäntypuinen hylly, jonka päällä oli kymmeniä pokaaleja. Hyllyn kannatinpuut olivat murtuneet. Luojan kiitos, että Teija istui siinä pentulaatikon äärellä ja otti vastaan laudan ja pahimman pokaaliryöpyn. Ainoastaan kaksi pokaalia putosi pentulaatikkoon, josta emo oli hypännyt syrjään ryminän alkaessa. Pennuille ei käynyt kuinkaan ja emokin hyppäsi heti takaisin pentujen luo. Teija sai vasempaan käteensä haavan ja koko käsi sai aikamoisen tärähdyksen ja mustelmat. Pennut siis ovat jo ensimmäiset pokaalinsa saaneet .

Synnytys ei vain edistynyt. Olin nähnyt tiineysultrassa 5 pentua ja 2 vain oli syntynyt. Kolmen tunnin odottelun ja nartun kävelyttämisen jälkeen katsoin ultralla, että ainakin 1 elävä pentu kohdussa vielä oli. Sisätutkimuksessa en tuntenut pentua synnytyskanavassa. Soitin eläinlääkärille ja hän käski vielä odottaa, koska narttu oli ihan rauhallinen ja hyvävointisen tuntuinen.
Reilun kuuden tunnin kuluttua edellisen pennun syntymästä pääsimme vihdoin eläinlääkäriin, sillä hänen piti hoitaa ensin lehmän poikimahalvaus.
Eläinlääkäri antoi Telmalle kalkkia suoneen ja kohtua supistavaa nahan alle, mutta ei niillä ollut mitään vaikutusta. Kohtua supistavaa annettiin vielä uudelleen sillä seurauksella, että Telma työnsi kerran kovaa ja siihen se loppui. Eläinlääkäri teki sisätutkimuksen  ja tunsi pienen jalan kaukana synnytyskanavassa. Klo 22.20 tehtiin leikkauspäätös.
Eläinlääkäri leikkasi ja minä asisteerasin hänen ohjeidensa mukaan. Synnytyksen etenemisen esteenä oli kuollut, täydellisen kaunis valkoinen poika, jonka pää oli taittuneena vasenta kylkeä vasten. Pentu yritti syntyä rintakehä ja toinen etujalka edellä, eikä sitten mahtunut. Mutta onneksemme saimme vielä yhden elävän tytön ja pojan. Teija sai olla pentujen virvoittelijana eli hänestä tehtiin pentujen kummi.

Eläinlääkäri ihmetteli Telman rauhallisuutta ja luottavaisuutta tutkittaessa ja tippaa laitettaessa.Ihmetteli myös, että Telma ei vaikuttanut ollenkaan kipeältä, vaikka sillä täytyi olla kovat tuskat. Telma on yllättävä :)
Telma on hoitanut pentujaan esimerkillisesti heti alusta lähtien. Pari päivää sillä oli kovia jälkisupistuksia ja se oli levoton ja petaili, ja jopa söi huonosti. Nyt taas ruoka maittaa ja äiti on tosi levollinen ja maitoa tulee runsaasti. Ja nuo pennut on kyllä jotain varhaiskypsiä, sillä ne kovasti jo yrittävät kävellä. Tipahtelevat ajoittain pentulaatikon reunan ylikin.

No, ei nää synnytyspäivän kommellukset tähän loppuneet. Kello oli jo lähes 1 yöllä, kun Teija oli lähdössä kotiin. Vaan ei hän heti päässytkään, sillä pervo Luigi-vaari oli pihalla astunut  juoksussa olevan Hetan. Teija joutui odottelemaan Hetaa lähes 15 minuuttia ennenkuin koirat irtosivat. Onneksi Luigi on kastroitu, jo yli 3 vuotta sitten.