Myöhemmin päivällä vein autoni korjaamolle. Kävelin sieltä Pavan ja Näätän kanssa jonkin matkaa ison tien vartta kotiapäin. Ystäväni tuli myöhemmin noukkimaan minut kyytiin. No, kun lähdin koirien kanssa kävelemään, ne vetivät hihnassa niin että niska- ja hartianseutuni joutui koetukselle. Silloin muistin miten Caesar taluttaa koiria. Ne kulkevat hänen rinnallaan, tai itseasiassa lähes hänen takanaan. Hän on monessa ohjelmassa muistuttanut, että koiria taluttavan käsivarren tulee olla suorana vartalon vieressä, eikä ojentuneena eteenpäin. Kokosin itseni, ryhdistäydyin, hengitin syvään ja sanoin Näätälle ja Pavalle, että nyt vetäminen loppuu. Otin koirat melko lyhyeen hihnaan, pidin käsivarren vartalon vieressä, lähes vartalossa kiinni, rentoutin hartiat. Uskokaa tai älkää, mutta koirat eivät enää vetäneet hihnassa. Muutaman kerran Pava yritti lähteä uudelleen vetämään, mutta nykäisin hihnasta ja murahdin jotain, ja niinhän sekin taas seurasi vetämättä. Vau, olipa kivaa!
Huomenna taidan ottaa jonkun koiran tienvarsilenkille mukaan. En vaadi koiralta lenkillä mitään tokoseuraamista, mutta kieltämättä oli huisin paljon helpompaa, kun koirat eivät vetäneet hihnassa.:)
Tässä kuva Lolasta ja kotia etsivistä pojista. Kuvan otti Pekka Savolainen.

Kommentit