Maanantaina olin kahden ystäväni kanssa Ormin kasvattajan luona lenkillä ja muutenkin viettämässä laatuaikaa. Lenkillä oli mukanamme 6 bordercollieta ja kolme parsonia. Ihanaa, kun kaikki koirat tulivat jälleen kerran niin hyvin toimeen. Bordercolliethan yleensä tulevatkin toimeen toistensa kanssa, mutta parsoneilla voi olla joskus vähän haasteellisempaa. Parsoneista pääsivät mukaan Näätä (vara-Zora), Pava (vara-Kiihko) ja saksan poika Mirri, joka asuu ystäväni luona sijoituksessa.
Ennen lenkille lähtöä tutustuimme Leenan uuteen työtilaan ja ihastelimme hänen tekemiään lampaannahka- ja huovutustöitä. Lähtihän sieltä tietenkin heti matkaan uusi kaulapanta ja hihna Pavalle:).
Lenkin jälkeen nautimme kotitekoista hernekeittoa ja pannukakkua marjojen ja jäätelön kanssa. Nam.

No, sittenhän olikin jo taas huono omatunto, kun osa koirista joutui jäämään kotiin ja koska en ollut etsimässä karkulaisia. Onneksi minulla on ihania ystäviä, jotka olivat käyneet tsekkaamassa loukkuja ja etsineet vastasataneessa lumessa koirien jälkiä. Ja jälkiä oli löytynytkin sen ladon ympäriltä, mistä saimme Näätälle sen mäyrän.
Tokihan minäkin vielä kotiuduttuani pakkasin koirat autoon ja kävin tsekkaamassa niitä jälkiä. Ja seurasinkin niitä, kunnes oli niin pimeää, että taskulampun valossa oli hankala liikkua täysin tuntemattomassa maastossa. Jäljet johtivat jyrkille kallioille...

Tiistaina asensimme ystäväni Annelin kanssa jälkialueelle 2 uutta loukkua ja viritimme 2 riistakameraa. Sillä seurauksella, että koirat taas siirtyivät pois :(.
Tiistaina löysin ladosta, jonka ympärillä oli peuhattu, kuolleen supin.

Pavahan se siinä:).