Viime viikonloppu oli aika tapahtumarikas. Oli parsonien erikoisnäyttely ja englantilaisia vieraita. Vuoden 2009 parsonien erikoisnäyttelyn tuomari Karen Rimmer tuli katsomaan tämän vuoden erkkaria ja Suomen parsoneita Saaran kutsumana. Saara on käynyt hänen luonaan Englannissa hakemassa kimppanarttumme Hatin ja onhan Karenilta tullut Suomeen useampiakin parsoneita. Mm. meidän Raivon ensimmäinen morsian, Peppi eli Kylini Galadriel, on häneltä.
Saara ja Teija hakivat Karenin lentoasemalta ja tulivat Karenin ja koirien kanssa suoraan tänne luokseni. Tarjosimme Karenille  metsälenkin koirien kanssa. Mukanamme oli 10 parsonia ja 1 russeli. Lenkillä keräsimme samalla sieniä ruuan aineosiksi. Sekin oli Karenille jotain ennenkokematonta.
Lauantaina sai sitten Jokisen Kaarina vieraikseen viime vuoden erikoisnäyttelyn tuomarin Kim Gardner-Denbyn ja hänen puolisonsa. Tämä vierailu oli jo sovittu vuosi sitten. Kim halusi tulla katsomaan erikosnäyttelyämme, sillä missään muualla ei näe yhtä paljon tämän rodun edustajia samalla kertaa. Lauantaina järjestimme heille ja Karenille agilitytreenit. No, Kimin puoliso Clee oli ainoa heistä joka joutui radalle. Hän on harrastanut agilitya useamman vuoden, mutta ei ole koskaan kisannut. Nyt hän joutui menemään Marjun suunnitteleman radan ensin Raivon ja sitten Sanin kanssa. Ei se ihan helppoa tainnut olla, mutta hauskaa se oli joka tapauksessa.

Sunnuntaina oli sitten erkkari, jossa meillä ei mitään ihmeellistä succeeta ollut. Muutama valonpilkahdus toki:). Hatti voitti nuortenluokan nartut ja oli pn 4 (?). Raivon poika Arvo sai JUN ERI.  Omista kasvateistani parhaiten pärjäsi taas kerran Telma, ollen käyttöluokan narttujen 3/15 ja saaden SA:n. ERIn saivat myös Telman poika Patton ja Iitan tytär Sinni, joka oli 5/18. Erittäin hyviä olikin sitten pitkä litania: Mikey, Rocky, Raivo, Hirmu ja Rinca. Pennuista mukanani oliva Pava ja Topi, joista kumpikaan ei sijoittunut. Pavassa oli liikaa pigmenttipilkkuja ja Topilla liian lyhyt kaula:). 

Viikon ehkä parasta antia oli se, että sain kuulla englantilaisten tuomarien, Max King (nartut) ja Alan Guthbertson (urokset), kommentteja näyttelystämme: tässä lähinnä risut:)
"Suomalaiset eivät osaa esittää koiria! Jos sanotaan kolmio, miksi ihmeessä ihmiset eivät tee kolmiota? 
Aika paljon oli koiria, jotka eivät antaneet tutkia itseään. Niitä ei oltu totutettu käsittelyyn.
Okei, koira seisoo hyvin pöydällä. Miksi ihmeessä pitää alkaa kaivaa namia juuri siitä kauimmaisesta taskusta, jotta koira varmasti kääntyy, eikä enää seiso kunnolla?
Katson koiraa edestä. Miksi esittäjän pitää laittaa oma kätensä koiran eteen, jotta minä joudun katsomaan vain sormien timantteja ja hienoja rannekoruja. Kyllä nekin kauniita on, mutta katsoisin mieluummin koiraa:)
Ihmettelen, miksi suomalaisten koirat kulkevat esittäjän vierellä ja katsoa napittavat esittäjää. Koiran liike muuttuu heti vääränlaiseksi?"
Kun oli oma lehmä ojassa, piti minun vielä kysyä tickingistä eli pilkutuksesta koiran ihossa. Se on sallittua ja se on merkki hyvästä pigmentistä. Siitä ei tule rankaista. Tärkeämpää on säänkestävä, double coat!

Toivottavasti kukaan ei näistä sanomisista loukkaannu, vaan pikemminkin päättää, että näytetään noille englantilaisille ensi vuonna!!

No, viikonloppu jatkui vielä maanantaina. Koska kysymyksessä on luolakoirarotu ja nämäkin tuomarit kovasti painottivat työkoiralle tärkeitä ominaisuuksia eli spannattavuutta, kaksinkertaista turkkia ja irtonaista nahkaa, järjestin heille mahdollisuuden tutustua luolatreeneihin keinoluolilla.
Meillä oli mukana 6 koiraa, joten tuomareilla oli mahdollisuus nähdä koirien työskentely ihan aloittelevasta käyttövalion arvoiseen työskentelyyn ja kaikkea siltä väliltä:). 
Luolatreenien jälkeen sain vielä vieraita. Gardner-Denbyn pariskunnan kone lähti vasta illalla, joten he tulivat vielä Kaarinan kanssa käymään luonani. Lähellä "my place" poikkesimme vesisateessa metsään tekemään lyhyen verijäljen, sillä he eivät ole koskaan nähneet  "bloodtracking". Sillä aikaa kun veri vähän vanheni, istuimme syömässä ja juttelemassa ja ihastelemassa pentuja, tietenkin.
Sade ei lakannut toiveestamme huolimatta, joten lähdimme metsään ajamaan jälkeä. Pava sai kunnian näyttää vieraille, mitä pentu osaa. Ja osasihan se:). 

Toivon, että vieraamme saivat mukaansa ajattelemisen aihetta ja kivoja muistoja Suomesta. Kun Denby-Gardnerin pariskunta istui autossa poislähtiessään ja minä lähdin metsään koirien kanssa, totesi Clee: It´s dogs heaven :).

 Tässä Leena Mäkelän ottama kuva Arvosta kehässä (tuijottaako se juuri esittäjää??)