Ei minkäänlaista havaintoa koirista. Kahlasimme tänään Jessin ja belggari-Taiston kanssa kolme tuntia lumikengillä yhtä kallioaluetta, jossa koirat ovat aika usein olleet supijahdissa. Vanhoja jälkiä oli alueella paljon, mutta tuoreina vain oravan jälkiä.
Illan suussa kävin joogassa, jotta sain mieltäni vähän tyhjennettyä. Loppurentoutuksessa meinasi tulla iso itku.

Tarkkasilmäisimmät huomasivat varmasti eilisessä kirjoituksessani jotain outoa. No, olihan siinä outoa. Kello oli lähes kaksi yöllä, kun kirjoittelin viimeisiä rivejä miniläppärilläni, joka ihme kyllä otti yhteyden Huaweillä .(Nyt toimii oikea kone:)  Outoa joo. Nukahdin kesken kirjoittamisen. Heräsin toki hetken päästä, mutta en saanut silmiä kunnolla pysymään auki ja en millään nähnyt kirjoittamaani pienen pientä tekstiä huonoilla laseillani ja unisilmilläni. Ajattelin, että olkoot. Kirjoitan uusiksi heti aamulla. Vaan en sitten heti jaksanutkaan.
Vastaavanlaista "narkolepsiaa" minulla oli 4 vuotta sitten kun elin kovan paineen alla. Nukahtelin yöllä töissä heti kun istahdin kirjoittamaan. Eräänä aamuna luin yöllä kirjoittamaani tekstiä ja meinasin saada slaagin. Potilaan hoitokertomuksessa luki: Klo 2 potilas nukkuu rauhallisesti vasemmalla kyljellä. Parkkipaikalla samanlainen auto ...En ymmärrä kuka oli moisen pöllön lauseen kirjoittanut minun käsialallani.. Sen jälkeen vietinkin muutaman viikon kotona nukkuen:).

Viime lauantaina, jolloin koirat katosivat, tapahtui toki onnellinenkin asia. T-T Jykevää On Rakkaus sai Turun näyttelyssä sertin ollen toiseksi paras uros:). Kiitos Jykän perheelle, esittäjälle ja trimmaajalle:).
Sunnuntaina tuo kaunis poika sai tehdä mieleistään työtä ja saaliiksi tuli supi ja kettu samasta maapesästä. Kiitos Jyri!

Lauantaina nousivat agilityssa minikakkosiin Lillan ja Pavan äiti Neela! Onnittelut!
Sunnuntaina Rauni ja Lola avasivat nollatilin agilityn mini kakkosissa. Nolla ja voitto:)! Upeeta! Toivottavasti pari nousee kolmosiin ennen Lolan astutusta keväällä:). Ei mitään paineita, Rauni.

Tuosta kadonneesta kaksikosta vielä. Vaikka Kiihko tuli meille vajaa 6 vuotta sitten jenkeistä, on se kuitenkin karkukaverinsa Zoran pojan poika. Eli pojanpoika karkasi mummonsa kanssa. Erittäin onnellinen olen siitä, että Kiihkolle syntyi pentue Sankarittaren kenneliin 15.1. Siellä on 5 poikaa ja 1 tyttö:).

Niin, piti vielä lisätä, että kotona olevat koirat ilmiselvästi odottavat kaksikkoa kotiin. Minun oloani ei helpota se, että yhtä´äkkiä kaikki koirat alkavat haukkua ikäänkuin ulkoa kuuluisi jotain. Kuinkakohan monta kertaa olen mennyt suurin toivein ovelle- ja joutunut taas pettymään.