Niin viattomana istuu tässä hän, joka meinasi saada koko lopunkin maailmani sekaisin.
Olimme eilen lenkiltä kotia tulossa. Pojat juoksentelivat edelläni, Sani tuli kaukana perässä, joten odottelin sitä. Näin, että Näätä oli myös takanani ja haisteli jotain. Kotipihalla huomasin, että Näätä ei ole porukassa mukana. Muut kaikki äkkiä sisään ja Näätää etsimään. Juoksen pitkin mäkiä lumikengillä ja vingutan vinkulelua ja huuteleen Näätää. Ei mitään havaintoa. Ajelen autolla ja tutkin kaikki lähitiet ja ojanpenkereet. Ei mitään.
Näätä on ollut kadoksissa lähes kaksi tuntia, kun Saara tulee koirineen auttamaan. Saman tien soi puhelin. Melkein peräjälkeen tulee 3 vihjettä Näätästä. Viimeinen vihje kertoo, että russelin pentu on talteenotettu ja löytyy paikallisesta vanhainkodista.
Siellähän se Näätä oli hyvien hoitajien sylissä. Ei nyt enää ihan pentu, mutta erittäin ihmisystävällinen ja sosiaalinen tapaus. Oli heti hypännyt kyytiin, kun ystävällinen rouva oli avannut auton oven ja kutsunut ajelullle. Ihana ihminen. Jälkeenpäin kuulin, että Näätä oli ollut hyvin lähellä kuolemaa. Se oli ollut 30 cm:n päässä rekan takapyöristä:(
Voitte varmaan kuvitella suuren hätäni. Varsinkin, kun ne kaksi ovat edelleen karkuteillä.

Pistää vähän miettimään, että olenko todella niin huono emäntä, että koirani haluavat muuttaa muualle yksi kerrallaan... 

Karkulaisista on tuorein näköhavainto 2.3 klo 21. Ne ovat siirtyneet edellisestä paikastaan lähes 10 km itäänpäin. Ikävä kyllä tuokin havainto oli vuorokausi sitten tehty, ennenkuin me siitä kuulimme. Sen jälkeen ei havaintoa, ei jälkiä, ei haukuntaa. Kunnes tänään, siis nyt yöllä, olimme Erikan kanssa ajelemassa teitä viimisen näköhavainnon lähettyvillä. Löysimme alueen, jossa ne saattaisivat majailla. Jätimme sinne ruokaa ja huomenna mietimme seuraavaa siirtoa.