Olimme eilen Saaran ja lauman kanssa lenkillä pirtsakassa pakkassäässä. Koirista mukana olivat Fiina, Tiri, Näätä, Hatti, Olga, Orm, Pava ja Rocky. Erään suon lähellä Olga sai vainun peurasta ja lähti ajohaukun kanssa viemään koko koiralaumaa. Jonkun ajan kuluttua haukku pysähtyi paikalleen? Outoa. Pikkuhiljaa kaikki muut koirat tulivat takaisin paitsi Hatti. Koirat olivat jotenkin varovaisia,  ehkä vähän pelokkaita? Huutelimme Hattia ja lähdimme omia jälkiämme takaisinpäin. Yht´äkkiä kuului suon takaa selkäpiitä karmivaa koiran huutoa. Hatti huusi, suorastaan kiljui. Olimme varmoja, että susi on syönyt sen takapään. Juoksimme kohti ääntä. Kukaan koirista ei halunnut mennä ennen meitä ihmisiä. Hetken kuluttua Hatti juoksi näköjään täysin vahingoittumattomana meitä kohti. Näkemiemme jälkien perusteella arvelimme, että Hatti oli kohdannut ilveksen, joka ehkä oli käyttäytynyt uhkaavasti?? Men ja tiedä, mutta emme Saaran kanssa ole ikinä aikaisemmin kuulleet koiran huutavan samalla tavoin.

No, kun lauma oli kasassa, jatkoimme matkaa. Kävelimme vanhoja traktorin uria- ja yht´äkkiä minä olin vedessä nivustaipeita myöten. Että inhotti, kun vesi työntyi kenkien sisään ja housunlahkeita ylöspäin. En päässyt siitä upottavasta kohdasta ylös ilman Saaran apua. Kiva juttu, pakkasta n. 16 astetta ja litimärät housut ja kengät ja kotiin matkaa vähintään kolme kilometriä. Hetken kuluttua housut olivat kuin peltiä... Mutta päästiin kotiin ja kotona sitten meni oma aikansa ennenkuin oli saatu lauman jäseniltä puhdistettua lumipaakut jaloista ja mahanalta. Vaan olipa jälkeenpäin raikas olo:)

Viime keskiviikkona kävimme metsästäjäystävieni kanssa tarkastamassa yhden ladonalustan, sillä siellä on kuulemma supit häiriköineet aikaisemmin syksyllä. Ei siellä mitään riistaa ollut, mutta koirat saivat tehdä työtä ja purkaa energiaa. Noilla koirilla on tosi erilainen tyyli työskennellä. Näätä hyppii ja juoksee, haistaa ladon alle jostain kolosta ja toteaa, tyhjä tää on. Pava taas tutkii milli milliltä koko ladonalustan. Seisoin ladossa sisällä ja tunsin miten lattialankut heiluivat, kun Pava pisti etsien:)

Laitan kuva-arvoituksen: Kuinka monta koiraa?
                 

No kolmehan niitä tosiaan on molemmissa kuvissa. Pava leikkii Saaran kasvatin pikkurusseli Mimmin kanssa ja Lolan ja Miloun poika Laru on koko ajan kovasti mukana:)
Laru lähti launataina omaan uuteen kotiin Siltasen perheeseen Tapiolaan. Laru oli lähtiessään jo neljä kuukautta ja se on kyllä huippuihana pentu. Oli todella vaikeaa luopua siitä, ja nyt on ikävä.  Vaikka koirapulaa ei kyllä ole, sillä Marju toi oman laumansa taas kahdeksi päiväksi ilokseni/riesakseni. Ei tarvitse miettiä, että mitä tekisi, kun koiria on taas yhteensä 11.