No, kun lauma oli kasassa, jatkoimme matkaa. Kävelimme vanhoja traktorin uria- ja yht´äkkiä minä olin vedessä nivustaipeita myöten. Että inhotti, kun vesi työntyi kenkien sisään ja housunlahkeita ylöspäin. En päässyt siitä upottavasta kohdasta ylös ilman Saaran apua. Kiva juttu, pakkasta n. 16 astetta ja litimärät housut ja kengät ja kotiin matkaa vähintään kolme kilometriä. Hetken kuluttua housut olivat kuin peltiä... Mutta päästiin kotiin ja kotona sitten meni oma aikansa ennenkuin oli saatu lauman jäseniltä puhdistettua lumipaakut jaloista ja mahanalta. Vaan olipa jälkeenpäin raikas olo:)
Viime keskiviikkona kävimme metsästäjäystävieni kanssa tarkastamassa yhden ladonalustan, sillä siellä on kuulemma supit häiriköineet aikaisemmin syksyllä. Ei siellä mitään riistaa ollut, mutta koirat saivat tehdä työtä ja purkaa energiaa. Noilla koirilla on tosi erilainen tyyli työskennellä. Näätä hyppii ja juoksee, haistaa ladon alle jostain kolosta ja toteaa, tyhjä tää on. Pava taas tutkii milli milliltä koko ladonalustan. Seisoin ladossa sisällä ja tunsin miten lattialankut heiluivat, kun Pava pisti etsien:)
Laitan kuva-arvoituksen: Kuinka monta koiraa?


No kolmehan niitä tosiaan on molemmissa kuvissa. Pava leikkii Saaran kasvatin pikkurusseli Mimmin kanssa ja Lolan ja Miloun poika Laru on koko ajan kovasti mukana:)
Laru lähti launataina omaan uuteen kotiin Siltasen perheeseen Tapiolaan. Laru oli lähtiessään jo neljä kuukautta ja se on kyllä huippuihana pentu. Oli todella vaikeaa luopua siitä, ja nyt on ikävä. Vaikka koirapulaa ei kyllä ole, sillä Marju toi oman laumansa taas kahdeksi päiväksi ilokseni/riesakseni. Ei tarvitse miettiä, että mitä tekisi, kun koiria on taas yhteensä 11.
Kommentit