ovat juuri niin ihania kuin uskoinkin:). Ne ovat eilen täyttäneet 5 viikkoa. 6 villikkoa, jotka roikkuivat hiuksissa ja hihoissa. Ihania. Pennuilla on asiat hyvin, vaikka isä onkin kadoksissa. Niillä on runsaasti maitoa tuottava äiti ja mummo, joka taitaa imettää niitä salaa sohvan takana :). Kolme poikaa etsii vielä omaa perhettään.
Tässä yksi pojista

Olin eilen puolenyön paikkeilla etsimässä karkulaisia alueelta, jossa ne on viimeksi nähty. Koiraeläinten jälkiä näkyi paljon. Sani ja Raivo jäljestivät tuoreita jälkiä ladon alle. Supi vai koira? Koiraan viittaa se, että Sani haisteli jälkiä ja heilutti häntää. Raivo puolestaan merkkasi pissaamalla ladon nurkan kolmeen kertaan?.

Tänään olimme Saaran kanssa (nyt siis jo eilen) myöskin puolenyön aikaan tsekkaamassa jälkiä. Eilisen ladon ympäristössä oli hiljaista. Sieltä oli kyllä syöty mun edellisenä yönä jättämät lihapalat. Viritimme sinne riistakameran ja jätin kanan nahkoja. 
Kuljimme Saaran, russeli-Olgan ja Zoran tytär Fiinan kanssa pitkin ajotietä. Tiellä näkyi kahdet koiran jäljet, ei ihan tuoreet. Yht´äkkiä molemmat koirat nostavat nenät ilmaan ja Olga heiluttaa häntää, Fiina ulvohaukkuu. Kuljemme eteenpäin ja näemme tien vasemmasta sivusta tielle tulleet aivan tuoreet koiran jäljet, jotka menevät tien oikealle reunalle ja siitä läheiselle pellolle. Saara laskee Olgan vapaaksi. Olga seuraa jälkeä ja välillä haukahtaa. Ei niin kuin silloin kun Olga on peuran jäljillä, vaan ikäänkuin kutsuvasti? toteavasti? Olga menee niin kauas, että meidän on siinä pimeydessä ja upottavassa hangessa pakko kutsua Olga takaisin. Helppo seurata koiran etenemää, kun koiralla on valopanta:).
Huomenna täytyy tsekata nuo jäljet päivänvalossa.