Sitä on viime kuukausina tullut harrastettua. Tänään taas löi vahvasti päälle kyseinen "vaiva". Jos en olisi mennyt lumikenkälenkille, jos en olisi pitänyt niitä kahta vapaana, jos en olisi kaatunut, jos olisin saanut Zoran hihnaan, jos olisin kuullut niiden haukunnan, jos olisin löytänyt ne illalla, jos ne olisivat tulleet kotiin kuten ennenkin, jos olisimme etsineet alusta lähtien laajemmin....
 
Karkulaiset hengailevat varmaankin jossain metsän siimeksessä tyytyväisinä oloonsa. Tai sitten ne ovat kapisia, matoisia, likaisia, rupisia, nälkäisiä, sairaita- tai kuolleita....

Olen vähentänyt loukkujen määrää ja keskittänyt ruokinnan yhteen paikkaan, kuten koiraetsijät neuvovat. Ruuat on syöty joka yö- mäyrä ja supipariskunta näkyvät kuvissa.
Mutta mihin on hävinnyt tämä pariskunta? Pitkään luulin, että rupikurkku asuu supien kaverina yksin siellä ladossa, mutta niitä onkin kaksi. Toinen on vain paljon ujompi. Nyt niitä ei ole viikkoon näkynyt...

Kisoissa, joissa Marju ja koiransa tekivät hyviä tuloksia, oli sijoitusnarttuni Rinca saanut hyppysertin. Rinca oli päihittänyt Raivon :). Onnittelut Pipsa!

Raivon tytär Maisa oli eilen Lahdessa tehnyt kaksi nollarataa ollen 1. ja 3. Onnittelut Sanna!

Olivian ja Mikeyn tytär Lumi lähtee huomenna omaan kotiinsa. Saa nähdä miten sekaisin Annen ja Tonin parsonpojat menevät, sillä Lumi selvästi kuuluu lunttujen sukuun. Se on nyt kaksi viikkoa seissyt häntä sivussa ja kulkenut pimpsa edellä kohti minun poikiani. Rocky ja Pava ovat tuosta huolimatta käyttäytyneet oikein hyvin-  mitä nyt merkkailevat ihan koko ajan ja joka paikassa :(. Lumi on ihastuttava pieni tyttö, liikkis.