Olen auttanut useita ihmislapsia maailmaan ja aika monta koiralastakin. Silti en koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä, miten erilaisia synnytykset voivat olla eri yksilöillä.
On naisia, jotka synnyttävät lapsensa maailmaan "tuosta noin vaan", ja on naisia joiden synnytys kestää useita vuorokausia.

Koirillakin näyttää olevan synnytyksissä suuria eroja. Rinca kuuluu niihin yksilöihin, jotka synnyttävät esikoisensakin "tuosta noin vaan". Rincan Heta-äitikin synnytti pentueensa minun näkökulmastani todella helposti.
Kirjoissa kerrotaan nartun lämmön laskevan noin vuorokautta ennen kun pennut syntyvät. Rincalta en tätä lämmönlaskua saanut kiinni. Mittasin kyllä lämpöä 2-3 kertaa vuorokaudessa 57 vuorokaudesta alkaen.
Viime torstaina oli 60 vrk astutuksesta. Lämpö oli 37,3. Aamupala maistui. Klo 16 ruoka jäi syömättä. Mitään muita oireita ei ollut. Klo 20 Rinca makasi paikallaan ja tuijotti minua. Silloin näkyi sen lihaksissa ihan pientä värinää, mutta ei läähätystä, ei petaamista, ei varsinaista tärinää.
Soitin Rincan sijoitusmattelle Pipsalle, joka halusi olla mukana synnytyksessä. Sanoin, että hänen kannattaa tulla luokseni yöksi kaiken varalta, sillä todennäköisesti Rincan synnytys on käynnistymässä.
Pipsa tuli noin klo 22. Olimme Rincan kanssa pihalla Pipsaa vastassa. Rinca teki parit ilospurtit ja monet, monet pissat. Tulimme sisälle ja melkein heti, kun Pipsa sai takin riisuttua, Rinca aloitti työntämisen. Ensimmäiset läähätykset kuulin parikymmentä minuuttia ennen ensimmäisen pennun syntymää.
Kolme ensimmäistä pentua, kaikki poikia, syntyi noin puolen tunnin välein. Ensimmäinen painoi 200g, toinen 169g ja kolmas vain 93g. Tämä kolmas vain liukui yht´äkkiä esiin. Pieni oli todella säälittävän laiha, mutta hyvin pirteä. Se oli selvästi ns. "small for date". Tällä nimellä kutsutaan ihmislasta, joka on raskausviikkoihin nähden hyvin pieni. SFD-lapsella on  istukan toiminta  jostain syystä heikentynyt ja sitä kautta myös ravinnonsaanti. Jotta aivot ja sydän saavat riittävästi ravintoa, kroppa laihtuu.
Koska tämän pennun syntymän jälkeen emo halusi ruokaa ja lepäili kaikessa rauhassa, epäilimme jo, että pentuja ei tule enempää. Kohdussa tuntui kyllä käsikopelolla pennun oloinen mötikkä, mutta joskus kohdun sarvi turpoaa ja sitä voi erheellisesti luulla pennuksi.
Siispä hakemaan ultraäänikonetta ja tutkimaan. Olihan siellä kohdussa vielä yksi elävä pentu (ja ainakin 1 edellisten pentujen istukka). Pian ultran jälkeen Rinca työnsi maailmaan vielä yhden pojan, joka painoi 154g.
Kaikki meni hyvin, narttu synnytti upeasti, silti synnytyksen jälkeen oli vähän pettynyt olo siksi, että kaikki pennut ovat poikia. Kaksi narttua oli varattu etukäteen.
No, kiittämättömyys on maailman palkka.
Mutta kyllä minä nyt iloitsen noista pojista! Varsinkin, koska pienimmänkin paino on alkanut nousta. Ja uskon, että noista tulee isänsä kaltaisia rauhallisia, ihmisystävällisiä, rohkeita uroita :).
Eikä tuo äitikään hassumpi ole. Kotona rauhallinen, mutta harrastuksissa intoa löytyy.

Rincan%20pennut%20001-normal.jpg

Tässä kuvassa näkyy selvästi nuo kokoerot :)

Tässä joku aika sitten kirjoitin Sanin sairaudesta. Sanilla oli ilmeisesti raju suolistotulehdus. Sani kakkasi loppujen lopuksi ihan kirkasta verta. Nyt Sani on paremmassa kunnossa kuin moni muu lähes 13-vuotias. Eläinlääkärin mukaan Sanin pelasti suoneen annettu nesteytys ja kipulääke, joka vähän lamasi suolta eli rauhoitti.
Ja minä vannon myös Canicurin nimiin:)

Tiistaina olin pitkästä, pitkästä aikaa agitreeneissä Näätän kanssa. Se on ihana:). Ei se mitään oikein osaa, eikä siitä koskaan Tintinin tai Pavan veroista tykkiä tule, mutta se tekee mielellään.
Zoran tytär Irkkukin pääsi hieman kokeilemaan agilitya uuden mattensa kanssa. Irkku tekee vauhdilla, silloin kun tekee- sillä on aika vahva taipumus lähteä etsimään hiiriä heti kun kontakti ohjaajaan katoaa:)