Viisituntinen hurahtaa äkkiä karkulaisten jälkiä etsiessä ja seuratessa ja neljää loukkua tarkastaessa. Niin ja riistakameratkin pitää tsekata.

Mulla on kyllä sellainen tunne, että kaksikko on koko ajan meitä ovelampi ja askeleen edellä. Myöskin tunne, että noihin supiloukkuihin ne eivät mene- kun ei niihin ole menneet supitkaan, vaikka parittain aivan loukun lähellä mellastavat.

Keksisikö joku loukkua paremman systeemin. Aitaus? Haaska? Nukutusnuolet?

 Tässä mielestäni hyvä tilannekuva riistakameran ikuistamana. Rocky ja Näätä löysivät aarteen, eli maahan haudattuja peuran luita.  Näätä on onnellinen, kun mamma tulee paikalle. Pavakin saa tulla. Rockyn ilme kertoo, että minä tämän saaliin löysin, älkäähän tulko osingoille!

Mä en aina vieläkään ymmärrä näiden koirien ajatuksia ja tunteita. Rocky, kohta 2 vuotta, ei ole vielä kertaakaan yrittänyt isotella Raivolle, 8v.  Se yritti kyllä aika ajoin haastaa Kiihkoa, 6v. Pavaa kohtaan se on aika ajoin tosi ilkeä, mutta Pava kääntää pään pois ja alistuu. Ormia, 5v,  se yrittää aina ohimennessään tönäistä tai näykkäistä. Ja Orm alistuu. Arvoa se inhoaa, myöskin Arvo sitä. Eivät tappele, jos niitä vahtii ja ennakoi.
Rocky olisi varmasti onnellisin perheen ainoana koirana. Se on hyvin fiksu, se funtsii asioita ja nauttii saadessaan tehdä omistajalle mieliksi. Sen mielestä on huippua saada olla sylissä tai hierottavana. On se aika pöhkökustaa:).

Marjun Orm on asunut nyt minun luona, sillä haluan, että Rockyn ja Ormin välitkin selkiytyvät. Rocky inhoaa Ormin tapaa juosta lujaa, kaartaa eteen ja jäädä tuijottamaan. Rocky saa aina hirveän hepulin Ormista. Orm taas selvästi varoo Rockya. Nyt ne joutuvat sietämään toisiaan ja käyttäytymään. Niiden ei todellakaan tarvitse rakastaa toisiaan, mutta toimeen niiden täytyy tulla, sillä laumassa täytyy kaikkien saada olla ja hengittää.