maanantaina Mehiläisen leikkaussalissa. Oikean polveni nivelkierukan repeämä korjattiin. Kaikkein eniten jännitin sitä, että viitsinkö enää herätä hyvästä unesta. No, heräsin kyllä ja aluksi olo olikin aika hyvä, mutta sitten alkoi reilun vuorokauden kestänyt ällö olo. Kuvotti, etoi, oksetti, mutta pidin kuitenkin tiukasti kaiken nauttimani sisälläni.
Polvi ei ole juurikaan ollut kipeä, mitä nyt siihen iski aikamoinen kipu, kun Tiri hyppäsi suoraan vauhdilla polvea vasten.
Sen verran jäykkä ja turvonnut tuo koipi on, että en ole uskaltanut mennä kahteen päivään koirien kanssa metsään. Ja sen kyllä huomaa. Että nuo otukset osaa olla ärsyttäviä. Ne haluaa ulos ja sisään, ulos ja sisään. Jokainen mun liikkuminen on niiden mielestä merkki, että nyt lähdetään... Jestas!

Tässä kuva Pavasta, joka istuu terassin pöydällä ja odottaa minua ulos.

syksy2013%20006-normal.jpg

Minusta tuli viikonloppuna kummi. Kummityttöni on Tomekin ja Saaran tytär Maisa Walentina Tracewski.
Olen aika otettu tästä kunniasta :).