Tupla-Täplän parsonit

Eilen illalla olisi pitänyt olla jonkun paparazzin paikalla. Klo oli lähellä puolta yötä. Istuimme Näätän kanssa sohvalla. Minulla oli kylmägeelipussi maanantaina leikatun polveni päällä ja Näätällä oli kylmägeelipussi päälaella viilentämässä pahkuraa, joka tuli luolakokeessa keskelle kalloa ketun kulmahampaasta. Siinä me kaksi "vammaista" lohdutimme toisiamme:)

Eilen siis olimme luolakokeessa. Yritimme saada Näätälle käyttövalion arvoon vaadittavaa A-tulosta. Näätä teki täydellisen äänettömän tyhjän luolan tarkastuksen (kiersi varmaan kolmeen kertaan koko luolaston). Hiekasta se meni läpi " huis vaan" ja suoraan ketun pesään. Kettu ei siitä tykännyt ja tokkasi ilmeisesti silloin heti keskelle kalloa. Näätä meni sinnikkäästi madalluksen alle vielä kaksi kertaa ja otti iskut vastaan. Sitten ilmeisesti alkoi päätä särkeä, sillä koira jäi liian kauaksi riistasta. Tulos B40.
Näätän veli Presso sai tuloksen B44, toinen veli Patton B42 (pisteitä väheni äänestä tyhjässä luolassa) ja vielä kaiken kruunuksi Iitan ja Tarmon poika Jeppe sai tuloksen B43 (piste pois vajaasta tyhjän luolan tarkastuksesta). Kyllä kasvattajan kelpaa:).

Ihan yhtä mallikkaasti ei mennyt viikonlopun mejä-kokeessa. Lähdimme jo perjantai-iltana matkaan. Pääsimme kortteeriin Teija Sepän mökille Artjärvelle, josta oli lyhkäisempi matka koepaikalle Pyhtäälle kuin täältä. Trimmaaja-Saara auttoi jälleen kerran ja otti viikonlopun ajaksi hoitoon Sanin ja Näätän.
Hoitokoirilla oli kuulemma mennyt hyvin. Myöskin Olivian tyttärellä Blankalla, joka oli tulossa minulle hoitoon perheen ulkomaanmatkan ajaksi. Blanka sai odotella tuloani Saaran luona. Kivaa kai oli juoksennella siellä yhdentoista koiran kanssa:)

Lauantain jälkitalkoot menivät ihan hyvin. Teimme Marjun kanssa yhden korvaavan jäljen avoimen luokan koiralle ja toisen jäljen voittajaluokan koiralle.Illalla sitten teimme Pavalle, Hetalle ja Ormille, kaikille lyhkäiset treenijäljet. Ja koirat menivät valtavan hyvin nuo liian tuoreet jäljet.

Sunnuntaina, koepäivänä, piti nousta ihan ennen kukonlaulua. Auts, että on vaikeaa.
Pava sai ensimmäisen meidän ryhmän avo-jäljen. Se jäljesti todella mallikkaasti, vaikka 1 hukka  tuli 20 metriä ennen maalia. Siinä Pava oli päättänyt kaivaa kaikki hiiret isosta kannosta. Taisi olla vähän turhautumista. Pavalle siis AVO 2/36pist. Minä olin kyllä tosi iloinen tuosta suorituksesta.:)
Orm puolestaan oli ihan pässi. Se ei meinannyt lähteä autosta metsään. Olipa outoa. Lähti kuitenkin, mutta se suurin into uupui.
Kahden hukan jälkeen minä keskeytin kokeen. Vaan emme masennu, ei muuta kuin kohti uusia kokeita:)

Niin, ja mulla alkoi ma kolmen viikon sairausloma tämän tähystetyn polveni takia.

Kuvassa riistakamerassa nähty kettu keskellä päivää:

Sitä on viime kuukausina tullut harrastettua. Tänään taas löi vahvasti päälle kyseinen "vaiva". Jos en olisi mennyt lumikenkälenkille, jos en olisi pitänyt niitä kahta vapaana, jos en olisi kaatunut, jos olisin saanut Zoran hihnaan, jos olisin kuullut niiden haukunnan, jos olisin löytänyt ne illalla, jos ne olisivat tulleet kotiin kuten ennenkin, jos olisimme etsineet alusta lähtien laajemmin....
 
Karkulaiset hengailevat varmaankin jossain metsän siimeksessä tyytyväisinä oloonsa. Tai sitten ne ovat kapisia, matoisia, likaisia, rupisia, nälkäisiä, sairaita- tai kuolleita....

Olen vähentänyt loukkujen määrää ja keskittänyt ruokinnan yhteen paikkaan, kuten koiraetsijät neuvovat. Ruuat on syöty joka yö- mäyrä ja supipariskunta näkyvät kuvissa.
Mutta mihin on hävinnyt tämä pariskunta? Pitkään luulin, että rupikurkku asuu supien kaverina yksin siellä ladossa, mutta niitä onkin kaksi. Toinen on vain paljon ujompi. Nyt niitä ei ole viikkoon näkynyt...

Kisoissa, joissa Marju ja koiransa tekivät hyviä tuloksia, oli sijoitusnarttuni Rinca saanut hyppysertin. Rinca oli päihittänyt Raivon :). Onnittelut Pipsa!

Raivon tytär Maisa oli eilen Lahdessa tehnyt kaksi nollarataa ollen 1. ja 3. Onnittelut Sanna!

Olivian ja Mikeyn tytär Lumi lähtee huomenna omaan kotiinsa. Saa nähdä miten sekaisin Annen ja Tonin parsonpojat menevät, sillä Lumi selvästi kuuluu lunttujen sukuun. Se on nyt kaksi viikkoa seissyt häntä sivussa ja kulkenut pimpsa edellä kohti minun poikiani. Rocky ja Pava ovat tuosta huolimatta käyttäytyneet oikein hyvin-  mitä nyt merkkailevat ihan koko ajan ja joka paikassa :(. Lumi on ihastuttava pieni tyttö, liikkis.

Pelkkää varjoa ja tummia pilviä on alkuvuosi ollut.

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä murheena on oikutteleva polveni. Kaaduin lumikengillä polveni suoraan kantoon helmikuussa. Magneettitutkimus paljasti vaivan syyn: ruptura menisci eli nivelkierukan repeämä. Vaiva vaatii tähystyksessä tehtävän leikkauksen. Nyt odottelen vakuutusyhtiön päätöstä.

Mutta siis hyvääkin kuuluu. Meidän ihmeellinen Näätä sai tänään luolakokeessa tuloksen B44:). Tarkoittaa sitä, että seuraavassa kokeessa tavoittelemme A-tulosta. Näätä oli seitsemästä D-B asteen koirasta paras. Se on outo typy, koska se on rauhallinen, mutta energinen. Ihana:)

Marju aloitti pitkän, pitkän tauon jälkeen kisaamisen. Eipä tuo ole paljoa treenannutkaan. Tuloksena Tirille kolmas serti ja agilityvalion arvo.
Raivon kanssa Marju teki kaksi nollarataa eli sai "tuplanollan".
Ormin kanssa Marju sai sertin, sijoitus 4./41. Tarkoittaa sitä, että Orm tarvii vielä yhden sertin valioituakseen.
Ei paha. Marjun sanat: "Treenaaminen on aivan yliarvostettua:) "

Minä kyllä olen sitä mieltä, että esteiden opetus on kaiken alku ja juuri. Olen nyt vihdoin aloittanut nuorison kouluttamisen yli puolen vuoden tauon jälkeen. Rockyn kanssa kävimme Seppo Savikon alkeissa, ja kyllä on se treeni ollut hyväksi:). Näätäkin on ollut ihan jees, ja Pava on tulevaisuuden lupaus:)

Karkulaisista ei mitään uutta. Tässä riistakameran kuva yhdestä kulkijasta.

 Oisko Pekka Töpöhäntä?

on tuo kettu, viisas ja pitkähäntäinen:)

Olin illalla reilut kaksi tuntia kytiksellä karkulaisten varalta. Ei ne kyllä minulle näyttäydy:(. Voi olla, että ne taas väistää, koska olin jo päivällä ko. alueella kävelemässä juoksuisen Lumin, Näätän ja Sanin kanssa.

taas eilen illalla klo 21.15. Olivat menossa kohti latoa, jossa asustaa rupikaulainen mäyrä puolisonsa kanssa ja kapinen supipariskunta.
Koska itse olin töissä, kun ilmoitus näköhavainnosta tuli, lähti Marju katsomaan paikanpäälle. Koirat olivat taas kadonneet teille tietämättömille. Eivät ilmeisesti kuitenkaan olleet menneet ladolle saakka.

Nyt olemme aika varmasti saaneet kartoitettua alueen, jossa ne elelevät. Olin päivällä sillä alueella kävelemässä juoksuisen Lumin kanssa. Toivottavasti eivät nyt sitten siitä häiriytyneet niin, että olisivat lähteneet sen takia liikkeelle:(.

Nyt kun minulla alkaa vapaat, aion mennä Lumin kanssa istuskelemaan yöksi metsään. Eipä tässä kai ole muutakaan tekemistä :/ .
Lumi on ihanan tasapainoinen pieni tytteli.

Tässä kuva Raivon tyttärestä, agilityvalio Maisasta, LÄGIn kisoissa lauantaina. Mitä mahtaa Maisa huudella ohjaaja-Sannalle?

Tänään olimme luolakokeessa.Kokeeseen osallistui 4 Tupla-Täplää. Näätä sai tuloksen B41. Vähänkö olen onnellinen tuosta tytöstä:).
Staran ja Jykän veli, Jeppe, sai tuloksen C39. Jeppe on ihan käytännön metsästyskoirana ja sille on saatu saaliiksi tämän kevään aikana 35 pienpetoa. 
Kovin vokaalinen Doris, Telman sisko, työskenteli hyvin kokeen alun, kesti  hyvin ketun iskut, mutta kyllästyi aikansa haukuttuaan ja lähti hakupesään jodlaamaan. Omistaja keskeytti kokeen.
Näätän veli, Patton, ei päässyt läpi tyhjän luolan tarkastuksesta. Se jäi kaiken varalta madallusten alle haukkumaan. Uusi yritys myöhemmin.

 Karkuri-Zoran tyttärenpoika Jeppe. Komea:)

Kun me luolailimme, oli iso määrä agilityn harrastajia kisaamassa Lohjalla. Raivon tytär Maisa sai tarvitsemansa "tuplanollan". Nyt on lippu SM-kisoihin hankittu. Kolmesta kisasta Maisalle hylky, voitto ja kolmas sija. Ei huono:).

Karkulaisista ei viikkoon havaintoa. Kun olen kiertänyt loukkuja tarkistamassa, on ollut tunne, että ne eivät ole lähellä.
Tänään kävivät metsästäjät asentamassa kahden ladon lähelle isommat loukut. Ei voi muuta kuin toivoa ja odottaa.
Olivia tytär Lumi tuli minulle eilen hoitoon. Kiva pieni tyttö, jolla on juoksu. Vielä nuo 5 urosta eivät ole siitä sekaisin, mutta muutaman päivän päästä täällä kustaan ja ulvotaan ja paastotaan. Että ihanaa vappua:).
Niin, ja Näätä, vaikka onkin niin ihana, ei jotenkin nyt oikein tykkää tuosta Lumista. Näätä yritti illansuussa löylyttää Lumin, mutta ehdin nykäistä Näätän kaulapannasta pois Lumin päältä. Ja siitäkös Lumi sai voimaa ja yritti hyökätä Näätän kimppuun, mutta minä sain jalkani väliin.
Tyhmä minä! Enkö ikinä opi? Lähes kaikki tappelut johtuvat minun tekemisestäni!
Sääntö 1: Ennakoi. Lue koiriasi.
Sääntö 2: Joskus on parempi vain katsoa muualle ja antaa koirien hoitaa omat välienselvittelynsä.
Sääntö 3: Älä koske koiraan/koiriin, kun tappelu on alkamassa. Silloin ainakin tappelu alkaa. Heitä mieluummin jotain niiden väliin. Kiinnitä niiden huomio pois tilanteesta. Karjaise, mutta älä huuda hysteerisenä.  Kysymys on sekunttipelistä.
No, ei nuo säännöt noin kirjoitettuna vaikuta niin hyviltä... Mutta tärkein sääntö meillä on, että meillä ei tapella. Ja piste! 

Tämä ei voi olla totta! Parivaljakko nähty tänä iltana klo 20.30 juoksemassa läheltä edellistä havaintopaikkaa kohti metsää.
Onko niillä suurempi nälkä? Onko niillä kapi? Miksi ne nyt liikkuvat niin, että niitä nähdään? Vai onko se vain niin, että valkoisia koiria ei juuri ole hangesta erottanut?

No, kun ilmoitus näköhavainnosta tuli, pakkasin koirat autoon ja lähdin havaintopaikalle. Marju tuli myöskin paikalle. Marju lähti ajamaan autolla sinne, minne luulisi koirien tulevan. Minä lähdin Sanin ja Näätän kanssa seuraamaan jälkiä. Sani löysi koirien jäljet helposti pellon reunasta. Se lähti häntä heiluen seuraamaan jälkiä kovaa vauhtia. Jarruttelin minkä pystyin. Sani kulki  puiden ali ja yli, saaden hihnan ihan solmuun. Sitten flexin naru kietoitui piikkilankaan. Oli pakko ottaa fleksi hetkeksi irti kaulapannasta, jotta sain sen irti piikkilangasta.
Samalla silmänräpäyksellä Sani lähti jäljestämään ja pelkkä fleksi oli kädessäni. Näätän ilmavainun avulla seurasimme Sanin ja kadonneiden jälkiä. Huutelin ja viheltelin Sania. Ei mitään havaintoa. Huoli kasvoi. Näätä jäljesti Sania ja karkulaisia. Yritin pysytellä pystyssä hakkuuaukiolla, sillä kipeä polveni ei todellakaan tykännyt tästä vauhdikkaasta menosta. Ei näy Sania eikä karkulaisia. Sitten on jo niin pimeä, että joudumme Näätän kanssa palaamaan takaisin. Yht´äkkiä kuuluu takanamme kovaa läähätystä. Sani tuli jostain, vaan ei kertonut mistä??

Voitte kuvitella, miten turhauttavaa on jahdata koiria, jotka pakenevat kuin susi.Marjun kanssa epäilemme, että koirat pakenivat Marjun ja koirien lenkillä aiheuttamaa älämölöä. Ja sitten ne ehkä pakenivat läski-Sania, joka roikkui ihan kintereillä.

Pitäisi olla paljon ihmisiä valmiina saartamaan karkulaiset jostain metsiköstä...

 Rupikaulainen mäyrä ainakin asuu edelleen saman ladon alla..

Saaran ja minun kimppanarttu Greta, joka asuu Satu Pihlajamäen luona, on alkanut luoda uraa :). Tänään K:nummen agilitykisoissa Greta pokkasi ensimmäisen palkinnon medi 1-luokassa nousten medi kakkosiin. Hyvin ovat Mia Laamasen treenit auttaneet:). Onnittelut Satu!

Olen onnellinen... joku laulaa niin Olavi Uusivirran kanssa???
No, minä olen onnellinen, sillä karkulaisista ilmoitettiin tänään näköhavainto kuukauden tauon jälkeen:)). Ne siis ovat edelleenkin hengissä ja hyvissä voimissa. Olivat taas juosseet lujaa vauhtia Hyrkkölän kylässä lähes samassa paikassa kuin kuukausi sitten. Kävimme Sanin kanssa paikan päällä ja Sani kyllä selvästi osoitti, että kyseessä on tutut koirat. Seurasimme jälkiä, mutta kadotimme ne ison ojan ylityksen jälkeen.
Ne ovat ilmeisesti olleet alueella muutaman päivän, sillä pellolla oli kaivettu myyriä varmaankin kahden koiran voimin:).

Mutta miten saada tuo parivaljakko kiinni? Jos ne olisivat ruuan perään, olisi paljon helpompi. Eivät edes lampaan istukat ole saaneet niitä loukkuihin:(. 

Entä jos kaksikon saa kiinni? Miten saan ne sopeutettua laumaan taas? Rocky makaa onnellisena sohvalla Kiihkon paikalla ja Näätä on ihan selvä vara-Zora. Sillä on Ormin kasvattajan, Leenan, Zoralle tekemä kaulapanta. Se on ottanut sängyssä paikkansa sydämeni läheltä. Se oli aikaisemmion Zoran paikka. Tosin Näätällä ei ole vielä taitoa olla omanarvonsa tunteva viilipytty toisten koirien kohtaamisessa. Mutta tosi rakas se on, vaikka Marju haluaisi sen myydä, koska se niin helposti lähtee omille teilleen:(.

Tässä pari kuva, kaukaa otettuja, kahdesta pariskunnasta. Linnut oleilivat yhden ladon lähettyvillä.

 Pitäisi treenata tuon kameran käyttöä.

Koiriakin saatiin kuviin. Tämä kaksikko laukaisi loukun, kieritteli loukun pitkälle mäkeen ja söi kaiken, mitä irti sai:). Mahtoivat Matte ja Husse ihmetellä, miksi koirille ei kotona ruoka maistu.

 The big one.

 The small one.

Blanka lähti tänään omaan kotiinsa. Perhe on ihana ja sisukas. He haluavat vielä kokeilla koirien kanssa, sillä Blanka on heille kuitenkin niin rakas. Heille piti huomenna tulla ongelmakoirakouluttaja käymään kotiin, mutta nyt tuo homma siirtyykin viikolla :(.
Blanka oli tänään heti alkanut häkissäänkin uhota perheen urokselle:(. Katsotaan miten käy.

Tänään loukkujen tarkastusreissulla sain nähdä, kuinka rusakoilla oli kevättä rinnassa. Pysäköin auton autiotalon pihatielle. Olin juuri astumassa Sanin kanssa autosta ulos, kun autoni eteen istahti rusakko. Siinä se istui ja haaveili. Hetken päästä siihen tuli toinen rusakko, ja kohta jo kolmaskin. Ja sitten alkoi älytön takaa-ajoleikki. Välillä ne hyppivät toistensa yli, välillä potkaisivat toisiaan...ja hetken päästä häipyivät näköpiiristä.
Ja Sani on kyllä tyhmä. Vaikka kuinka yritin sille näyttää ikkunasta ulos, että "katso rusakoita", se vain yritti etsiä niitä autoni kojelaudasta... 

Samalla reissulla näin myös laulujoutsenparin ja kurkiparin.
Riistakameraan olen saanut kaikenlaisia kulkijoita. Tässä muutama otos.

Supipariskunnan toisella puolisolla on kapi, ressukalla on turkki poissa jo jaloista. Kohta se kapi on sillä nyt vielä hyväturkkisellakin. Mäyräkin elää saman ladon alla. Onko sillä kaulassa kapia vai rupia?
Ei sitä tuolla luonnossa liikkuessaan uskoisi, kuinka paljon elämää yön hämäryydessä ihan lähellämme on:).

Elämää on minulla kotonakin. Blanka-pikkuinen on aika eläväinen tytteli. Se on niin iloinen ja rakastettava. Pava ja Blanka viihtyvät todella hyvin keskenään. Marju oli jättänyt piponsa terassilleni. Nyt se pipo on entinen. Tuo kaksikko piti pipon kanssa hauskaa. Välillä pipo oli Pavalla, välillä Blankalla. Pipon haltija juoksi hurjaa vauhtia toista karkuun. Sitten revittiin pipoa eri suuntiin. Ja pipo siirtyi toisen haltuun. Ja taas mentiin lujaa:).
Blankan kanssa on muutenkin mennyt hyvin. Yhden ainoan kerran se on yrittänyt haastaa riitaa Pavan kanssa. Yhtenä päivänä otin tuon kaksikon sisälle kodinhoitotilan kautta. Eräreppuni oli lattialla. Repussa oli namipussi. Blanka työnsi päänsä reppuun, mutta lopetti penkomisen, kun kielsin. Blanka jäi kuitenkin repun viereen seisomaan. Pava tuli ja työnsi päänsä reppuun. Näin miten Blanka jäykistyi. Sen korvat olivat eteen suuntautuneet ja sen katse nauliutui Pavaan. Olin juuri riisunut ulkoiluhousut jalastani. Nakkasin housut noiden kahden väliin ja karjaisin. Pava väisti heti ulko-ovelle saakka ja Blanka yritti hyökätä Pavan perään. Sain Blankan kaulapannasta otteen ja heitin tuon pikkulikan samantien häkkiin mietiskelemään omaa toimintaansa. 
Parsonit ovat kovasti omistushaluisia. Ne haluavat mielellään omia kauppakasseja, sohvia, matten, hussen, sängyn, lelun, luun... Isossa laumassa on puolensa. Meillä ei kukaan omi mitään, paitsi minä. Kaikki on minun:).