tiistai, 16. kesäkuu 2015

Twister synnytti

eilen 2 poikaa ja 2 tyttöä. Äiti ja vauvat voivat hyvin. Pentujen paino on noussut ensimmäisenä vuorokautena jokaisella 30g :)!

Twisterin lämpö laski lauantai-iltana lähelle 36 astetta. Siitä tiesin, että synnytys käynnistyy pian. Twister ei myöskään syönyt iltaruokaa. Puolen yön paikkeilla Twister alkoi läähättää ja "petailla". Yö meni kuitenkin vielä ihan rauhallisissa merkeissä. Klo 6 Twister halusi ulos. Se teki tarpeensa ja sen jälkeen yritti piiloutua puuvajan alle ja koirien kaivamiin isoihin kuoppiin. Sain sen kuitenkin houkuteltua sisään. Se kaivautui nukkumaan sänkyni jalkopäähän ja mylläsi petivaatteeni ihan solmuun.
Klo 6.30 siltä tuli iso lammikko kirkasta vettä.
Minä nukahdin uudelleen ja Twister petaili ja touhusi hiukan. Klo 11.45 Twister työnsi kerran. Ahaa, nytkö jo alkoi ponnistusvaihe, ajattelin. No ei todellakaan. Twister työnteli laimeasti aina silloin tällöin. Klo 15.30 tutkin sen, sillä tuommoinen harvakseltaan laimeasti työntely ei kyllä johtaisi mihinkään. No, kohdunsuu oli vielä suljettu.
Miksi ihmeessä se työntää, vaikka kohdunsuu on suljettu?
Ihmisellä sikiön tarjontavirhe usein aiheuttaa voimakasta painontunnetta ja tarvetta työntää, vaikka kohdunsuu olisi vasta hyvin vähän auki. Olisikohan koirilla sama tilanne? Piti sitten soittaa koiria kasvattavalle kätilökollegalle. Pohdinnan tuloksena totesimme, että näin varmasti on.
Klo 17.30 tutkin taas tilanteen, sillä Twister työnteli jatkuvasti samalla lailla. K-suu oli sormelle auki.
Käytin Twisterin ulkona hihnassa. Se teki tarpeensa ja työnsi siellä pihallakin jonkin verran. Sitten siltä alkoi valua vaalean vihreää lapsivettä. Jossain kirjallisuudessa sanotaan, että pentu pitää saada syntymään 15 min. sisällä siitä kun vihreää vettä tulee. No, miten pentu voi syntyä, jos k-suu ei ole vielä auki? Leikkausko? Kokemus on osoittanut, että ei se vihreän veden tulokaan anna aihetta paniikkiin.
Enemmän huolestutti se, että miksi Twister tekee noita työntöjä tässä vaiheessa. No, eikun taas soittamaan kasvattajakollegalle. Pohdiskeltiin asiaa ja koska yö lähestyi uhkaavasti päätin soittaa päivystävälle lääkärille.
Päivystäjä oli onneksi itsekin kasvattanut koiria ja sanoi, että ilmeisesti molemmista kohdun sarvista yrittää pentu ulos yhtäaikaa ja sitten kumpikaan ei mahdu tulemaan. Ilmeisesti pitää leikata.
No eihän siinä muu auttanut kun piti ruveta pakkaamaan pennuille pyyhkeitä ja kuumavesipulloa mukaan. Tavaroita pakatessani Twister muuttui kovin levottomaksi. Se makasi välillä selällään, välillä mahallaan, välillä kyljellään, välillä pylly pystyssä. Sitten se kiersi kiireesti pienen asuntoni pariin kertaan ja sitten se työnsi oikein kunnolla.
No, kun kerran meillä oli treffit lääkärin kanssa, niin sitten kuitenkin lähdettiin autolla ajelemaan. Koko reilun puoli tuntia kestäneen matkan aikana Twister työnsi koko ajan ja todella kovaa. Kun saavuimme eläinlääkäriin, pentu oli tunnettavissa emättimessä. Ja siinä tutkimuspöydällä se sitten syntyi, poika nro 1. Pojalla oli päälaella iso pahka, juuri samanlainen kuin imukupin avulla autetulla vastasyntyneellä ihmislapsella. Ilmiselvästi se oli ollut virheasennossa ja suurella todennäköisyydellä emän kieputukset ja asentohoidot olivat saanet sikiön muuttamaan asentoaan ja niin se pääsi syntymään. Kun tulppa. poika nro 1, oli saatu syntymään, syntyi 2 seuraavaa kuin pluspallot. Ja neljäs syntyi sitten matkalla noin 3 kilometriä ennen kotia.
Oli taas opettavainen tapahtuma. Ja kyllä on nautinnollista katsella emon antaumuksellista huolenpitoa pienokaisistaan. Ihana Twister.

Ja taaskaan en saa lisättyä kuvia. Mikä tässä mättää?
 

 

torstai, 2. huhtikuu 2015

Pentuja

Oton (Tupla-Täplän Nero) ja Näätän (T-T Täydellä Sydämellä) pennut syntyivät 7.3. aamulla klo 6-8. Pennut syntyivät tosi helposti, sillä minä nukuin kun Näätä synnytti 4 pentua sänkyni jalkopäässä. Mahdoin olla väsynyt, sillä yleensä herään kyllä pieneenkin tassutteluun :O. Viides pentu syntyi sitten oikeaoppisesti pentulaatikossa :).
Synnytys meni helposti ja niin on mennyt myös ensimmäiset kolme viikkoa pentujen ja emän kanssa. Näätä on hoitanut pennut todella rauhallisesti ja hyvin. Minä olen vain ruokkinut äitikoiraa.
Äitikoira on kyllä ollut ruuanhankinnassa itsekin aika omatoiminen. Yhtenä päivänä poissaollessani se oli kiivennyt pentuportin yli ja käynyt syömässä hellalla jäähtymässä olleen keitetyn lampaan maksan. Kun tulin kotiin, oli maksasta jäljellä vain muutama murunen ja äitikoiran maha oli kuin pallo. Vaikka se oli tehnyt aikamoisen kakkaläjänkin lattialle. Ahneella on kakkanen loppu :)
Toisen kerran se kävi syömässä työpöydältä kahdelletoista koiralle aamumurojen päälle tarkoitetut kananlihat. Kyllä se sen jälkeen poti aikamoisia ilmavaivoja :). Omatoiminen tytteli!

Nyt ovat pennut alkaneet leikkiä ja painia keskenään. Tosin ne nukkuvat vielä paljon. Mutta ehtivät kyllä myös tekemään tarpeitaan paljon ja tiheästi :(. Äitikoira ei enää halua niiden jätöksiä syödä, joten nyt alkaa minua työllistävä vaihe. Ja paras tuliainen on sanomalehdet! :)

Pentuja siis syntyi 4 poikaa ja 1 tyttö. Kaksi pojista etsii vielä omaa rakastavaa kotia.

Kuvia pennuista.. No, en saa niitä jostain syystä lisättyä :(

 

keskiviikko, 3. joulukuu 2014

Päivityspläjäys

Facebook on tullut blogin tilalle :( . Tosi tyhmää, mutta niin totta. Faceen on niin helppo lisätä kuva ja lyhyesti kertoa kuulumiset...

Mutta aloitanpa kuulumiset nyt täällä tuoreimmasta päästä:

Hirmuisen ja Tigin pennut syntyivät 6.11. Synnytys meni helposti ja 3 poikaa ja 4 tyttöä tuhisee (no, nyt alkavat kyllä jo viipeltää) pentulaatikossa. Kahden pojan painot eivät meinanneet alussa nousta, sillä isot "mörssäritytöt" työnsivät nuo pienimmät aina pois tissiltä. Kauhistuttavaa, mutta niin totta, että luonnossa nuo pienet olisivat varmastikin kuolleet. Mutta me emme halunneet antaa niin helposti periksi, sillä pennuissa ei ollut mitään näkyvää vikaa. Viikon verran niitä nosteltiin tissille ja siitähän nuo ovat virkistyneet ja kasvaneet. Kiitos ystävälleni Annelille, joka vietti useamman päivän pentulaatikon äärellä ja auttoi varsinkin sitä kaikkein pienintä pysymään tissillä. Yritimme toki antaa pennuille vastikettakin, mutta sen ne sylkivät pois!
Nyt tuo seitsemän kopla syö jo  jauhelihaa. No, muut maistelevat, mutta se kaikkein pienin ahmii. Ja arvannette minkä näköinen se on ruokailun lopussa. Päätä ja kainaloita myöten jauhelihassa, sillä se menee kuppiin keskelle seisomaan, että varmaan saa ruokaa.
Pennuista vielä 1 uros ja 1 narttu etsivät kotia.

Kasvattini Blanka, jolle keväällä kaipasin kotia, on löytänyt oman ihmisensä! Terveisiä vain Sirkalle ja Blankalle. Molemmat ovat kuulemma toisiinsa tyytyväisiä :).
Nyt kaipaisivat rakastavaa kotia:
Presso, 4v kastroitu uros. Käyttövalio luolilta, kaksi kertaa vasta päästy käytännön metsästyshommiin, mutta toimii hyvin, 4 supia saatu. Presso on myös erittäin lupaava, innokas agilitykoira. Sopii hyvin perheeseen, jossa ei ole muita koiria eikä lapsia.
Twister, 3v narttu sijoitukseen. Tullut 2 vuotta sitten USA:sta. Kiltti, mutta aktiivinen. Twisterillä on tarkoitus teettää pentue puolen vuoden päästä, mutta se tarvisi kodin, jossa sille olisi aikaa. Minulla vain on yksinkertaisesti liikaa koiria.
Hencca-Maucca-Kettu, 6kk, uros sijoitukseen/ osa-omistukseen. Kettu tuli Suomeen lokakuussa ihan jalostuskäyttöön. Ihanan rauhallinen nuori mies, joka myös tarvitsee oman perheen.
Smilla, pentu, joka tulee Saksasta kuun puolivälissä. Tarvitsee sijoituskodin.

Jos joku näistä koirista kiinnostaa, soita 044 5274969 ja kysy lisää :)

Nyt täytyy lähtä lauman tarpeita tyydyttämään = ulkoilua ja ruokaa ja siivousta! Yritän mahd.pian saada kuvia liitettyä.

tiistai, 18. maaliskuu 2014

Ihana juniori

T-T Samuelsson aka Samu tuli hoitoon viime torstaina. Hoitokoirista ei kai niin kauheasti saisi kirjoittaa, mutta nyt on pakko :)

Hyvin monella nuoren parsonin omistajalla on ongelmana se, että koira ei ole kauhean kiinnostunut omistajastaan, ei ainakaan silloin, jos jotain kivaa tapahtuu ympäristössä. Ainakin vieraat koirat vievät voiton omista ihmisistä.
Samu onkin ihan erikoinen 8kk vanha parsonpoika. Vaikka se elää perheessä ilman koirakavereita, eikä tapaa muutenkaan koiria ihan joka lenkillä, maalla kun asuu, se on kiinnostuneempi minusta kuin koiristamme. Kyllä se toki juoksee onnellisena koirien kanssa pihalla ja lenkillä, mutta se tulee luokse heti kun sitä kutsuu.
Ajoittain se on hieman rasittavakin, kun se kulkee koko ajan lähes iholla. Ei peloissaan tai arastellen, vaan häntä pystyssä, onnellisena saadessaan olla ihmisen lähellä.

Mietin, että mitä ihmeen koulutusmetodia perhe on koiran kanssa käyttänyt, mutta siihen on vain yksi selitys: rakkaus koiraan! Koira kokee olevansa hyväksytty ja todella tärkeä! Silti Samu ei ole perheen pomo. Se on hyvin kiltti, leikkisä, mutta ihmiselle alistuva. En usko, että Samun vanhemmilla pelkästään on luonteeseen vaikutusta. Kyllä se on se omien ihmisten  rakkaus koiraan, ja siihen liittyen rajat ja pelisäännöt. Ja Samu on siinä onnellisessa asemassa, että se on koko ikänsä saanut purkaa energiaa  pitkillä metsälenkeillä isännän kanssa. Ihana koira.

005-normal.jpg

Mietin monesti omaa koirakokemustani ja koirataustaani. Hyvin nuorena rakastin koiriani todella paljon. Sitten tuli vaihe, jolloin harrastin koirani kanssa palveluskoirakokeita ja lenkkeilin sen kanssa, mutta en ollut koiraan syvästi kiintynyt. Voi koiraparkaa. Nyt kaikki koirani ovat minulle hyvin rakkaita, hyvin lähellä sydäntäni, vaikka välillä haluaisinkin tehdä niistä rukkasia :o.

Rakkaus ja rajojen asettaminen (joka sekin on rakkautta), on koiran kanssa eläessä tärkeintä!

maanantai, 10. maaliskuu 2014

Vanha koira

IMG_1889-normal.jpg

On todella haastavaa olla metsälenkillä vanhan koiran kanssa. Sani täyttää kesäkuussa 14 ja se on aika lailla "ankkalinnalainen", ainakin ajoittain. Sanin kuulo on huonontunut lyhyessä ajassa. Kotona se saattaa nukkua umpiunessa eikä ragoi paljon mihinkään, kunnes se yhtäkkiä havahtuu johonkin ääneen ja aloittaa hirmuisen haukunnan.
Metsässä tuo huono kuulo aiheuttaa suuren ongelman. Tänäänkin lenkillä Sani mennä jolkotti tukkitietä ja kun poistuin tieltä, se ei huomannut mitään, vaan jatkoi samaa jolkotusta. Ei auttanut huuto eikä vinkulelun vingutus. Oli pakko juosta se kiinni ja tönäistä sitä.
Metsässä on koko ajan pidettävä sitä silmällä, sillä se jää hyvin herkästi haistelemaan jotain ruohpotuppua pitkäksi aikaa. Sitten se lähtee muka perääni ja porhaltaa ohi parin metrin päästä.
Tänään taas päätin, että en enää ikinä ota sitä mukaani, ainakaan ilman hihnaa. Mutta kun se niin nauttii metsässä olosta. Häntä on tomerasti pystyssä ja välillä se spurttaa lujaa toisten koirien perään :).

Kasvattini Blanka etsii jo toisen kerran uutta kotia. Ensimmäisen kerran se vaihtoi kotia alle vuoden ikäisenä, koska se tappeli perheen vanhemman koiran kanssa.
Nyt Blanka on ollut vuoden perheessä, jossa on kolme kouluikäistä tyttöä ja hurjasti tyttöjen kavereita. Oman perheen lasten kanssa Blankalla menee hyvin, mutta se on yrittänyt näykkäistä perheen luona käyviä pienempiä lapsivieraita.
Perheen äiti käy vuorotöissä ja Blanka on hyvin paljon lasten vastuulla. Huoli pienistä vierailijoista on syynä Blankasta luopumiseen.
Blanka on käynyt perheen tytön kanssa agilityn alkeiskurssin ja kouluttajan kertoman mukaan se on vaikuttanut oikein lupaavalta ja innokkaalta.
Blanka tulee nyt luokseni ja toivon, että sille löytyisi koirakokemusta omaava, harrastava koti.
Lisätietoja minulta puh. 0445274969.