Tupla-Täplän parsonit

tuo kuulemma muutoksia. No en epäile, en. Vuosi alkoi sähkökatkolla, joka sotki paikat ja talouden pakasteiden sulamisen myötä. Sitten oli vuorossa Saarenmaan reissu, jonka aikana Marju oli kovassa vatsataudissa hoitamassa täällä koiria. Sitten viikon työputken jälkeen hävisivät koirat ja katosi myös nettiyhteys tietokoneessa. Nyt netti toimii, mutta koirista ei pienintäkään havaintoa.

Marjun koirat ovat yksin ollessaan tehneet taidetta:

 Tämä on siis aivan tavallinen muovinen taikinakulho, joka koirien mielestä oli kai liian tylsä. Tekivät siihen pitsireunuksen:)

Syntymäpäiväonnitteluja:

10.1 viettivät 9-vuotispäiviään Valon (T-T Nur El Bim) ja Elviksen (Fellshied Twice As Good) "eteeriset öljyt" -pennut,
25.1 viettivät 8-vuotispäiviään Sanin (Fessys Jacaranda ) ja Flynnin (Cassacre Flagship) S-S-pennut,
26.1 viettivät 10-vuotispäiväänsä Valon ja Snoopyn (Somerset Wildberry Schnaaps) valo-pennut
ja samana päivänä 5-vuotispäiviään viettivät Mimmin (T-T Matami Mimmi) ja Raivon (Somerset Ticket To Ride) R-pennut! 

HipHipHuraa kaikille tasapuolisesti!! 

Ei minkäänlaista havaintoa koirista. Kahlasimme tänään Jessin ja belggari-Taiston kanssa kolme tuntia lumikengillä yhtä kallioaluetta, jossa koirat ovat aika usein olleet supijahdissa. Vanhoja jälkiä oli alueella paljon, mutta tuoreina vain oravan jälkiä.
Illan suussa kävin joogassa, jotta sain mieltäni vähän tyhjennettyä. Loppurentoutuksessa meinasi tulla iso itku.

Tarkkasilmäisimmät huomasivat varmasti eilisessä kirjoituksessani jotain outoa. No, olihan siinä outoa. Kello oli lähes kaksi yöllä, kun kirjoittelin viimeisiä rivejä miniläppärilläni, joka ihme kyllä otti yhteyden Huaweillä .(Nyt toimii oikea kone:)  Outoa joo. Nukahdin kesken kirjoittamisen. Heräsin toki hetken päästä, mutta en saanut silmiä kunnolla pysymään auki ja en millään nähnyt kirjoittamaani pienen pientä tekstiä huonoilla laseillani ja unisilmilläni. Ajattelin, että olkoot. Kirjoitan uusiksi heti aamulla. Vaan en sitten heti jaksanutkaan.
Vastaavanlaista "narkolepsiaa" minulla oli 4 vuotta sitten kun elin kovan paineen alla. Nukahtelin yöllä töissä heti kun istahdin kirjoittamaan. Eräänä aamuna luin yöllä kirjoittamaani tekstiä ja meinasin saada slaagin. Potilaan hoitokertomuksessa luki: Klo 2 potilas nukkuu rauhallisesti vasemmalla kyljellä. Parkkipaikalla samanlainen auto ...En ymmärrä kuka oli moisen pöllön lauseen kirjoittanut minun käsialallani.. Sen jälkeen vietinkin muutaman viikon kotona nukkuen:).

Viime lauantaina, jolloin koirat katosivat, tapahtui toki onnellinenkin asia. T-T Jykevää On Rakkaus sai Turun näyttelyssä sertin ollen toiseksi paras uros:). Kiitos Jykän perheelle, esittäjälle ja trimmaajalle:).
Sunnuntaina tuo kaunis poika sai tehdä mieleistään työtä ja saaliiksi tuli supi ja kettu samasta maapesästä. Kiitos Jyri!

Lauantaina nousivat agilityssa minikakkosiin Lillan ja Pavan äiti Neela! Onnittelut!
Sunnuntaina Rauni ja Lola avasivat nollatilin agilityn mini kakkosissa. Nolla ja voitto:)! Upeeta! Toivottavasti pari nousee kolmosiin ennen Lolan astutusta keväällä:). Ei mitään paineita, Rauni.

Tuosta kadonneesta kaksikosta vielä. Vaikka Kiihko tuli meille vajaa 6 vuotta sitten jenkeistä, on se kuitenkin karkukaverinsa Zoran pojan poika. Eli pojanpoika karkasi mummonsa kanssa. Erittäin onnellinen olen siitä, että Kiihkolle syntyi pentue Sankarittaren kenneliin 15.1. Siellä on 5 poikaa ja 1 tyttö:).

Niin, piti vielä lisätä, että kotona olevat koirat ilmiselvästi odottavat kaksikkoa kotiin. Minun oloani ei helpota se, että yhtä´äkkiä kaikki koirat alkavat haukkua ikäänkuin ulkoa kuuluisi jotain. Kuinkakohan monta kertaa olen mennyt suurin toivein ovelle- ja joutunut taas pettymään.

Kuten jo monet tietävätkin, katosivat Zora 12v ja Kiihko 5v lauantai-iltana lumikenkälenkillä. Tuo parivaljakkohan on tehnyt katoamistempun aikaisemminkin ja siitä syystä niistä jompikumpi on joutunut kriittiset katoamispisteet kulkemaan juoksuvyössä.Nytkin umpihankea tarpoessamme lähestyessämme tukkiautotietä, kutsuin Zoran luokseni. Tarkoitukseni oli kytkeä hihnaan tuo vanha rouva. Kuinka ollakaan, tupsahdin naamalleni hankeen ja Zorahan otti tietysti hatkat ja vei Kiihkon mennessään. Näin vain iloisesti pomppivat koirat ja vaikka kuinka karjuin, ne olivat yhtäkkiä umpikuuroja.
Lähdimme seuraamaan lopun lauman kanssa noita kahta ja jonkun matkaa jäljet näkyivätkin hyvin lumessa. Kohta oli kuitenkin jo niin hämärää, että jäljet katosivat. Kuuntelin ja kaartelin umpimähkään aluetta. Ei mitään. Sitten oli vain pakko lähteä kotiin, koska yht´äkkiä olikin pilkkopimeää.
Koko illan ja yön odotin niitä. Aamuyöstä hetkeksi nukahdin. Aamulla lähdin Pavan kanssa etsimään karkulaisia. Minulla oli aavistus, että ne ovat menneet jokirantaan. Lähellä jokea oli uusi hienop tukkiautotie. Siinähän ne olivat painelleet kevyesti meitä muita karkuun. Kun tukkiautotie päättyi, ohjasi Pava minut koirien jäljelle ja löysi luolan, jossa koirat olivat temmelt'äneet. Kallioluola, jonka suuaukko oli niin ahdas, että en ymmärrä, miten ne on voineet sinne mennä. No, siellä ne olivat ainakin olleet. Suuaukolla oli vähän verta, paljon aukolta kaivettua maa-ainesta ja Kiihkon jalannoston jälkiä.
Luolalta meni kolmet jäljet kohti sulana virtaavaa jokea. Jäljet päättyivät joen rantaan. Yhdet jäljet tulivat joen yli puunrunkoa pitkin luolalle. Ne olivat ilveksen, joka kuulemma asuu juuri näillä kallioilla,
Mitä parivaljakolle lie tapahtunut? Tuntuu, että kaikki paikat lähialueelta on koluttu moneen kertaan. Olen hiihtänyt joen vastakkaisen rannan usean kilometrin matkalta, ei  jälkiä.
Epätietoisuus on pahinta...

Minulla ei nyt sitten toimi netti eikä sähköposti. Naapuri kertoi, että joku lanka makaa maassa. Toivottavasti korjausmiehet saavat linjan pian kuntoon.

..lähes paras keksintö sitten penisilliinin :)

4.1.2012 saivat Raivon poika Tintin ja Zoran lapsenlapsi Neela hyväksytyn tuloksen metsästyskokeessa eli LUME 1. Kiitos Lillanille kaikesta vaivannäöstä ja mahdollisuuden antamisesta hyville koirille. Olen erityisen onnellinen Tintinistä, joka tuntuu olevan lahjakas niin monessa lajissa. Lämpimät onnittelut myös Neelan kasvattajalle Terhille.

Tässä Tintin 1-vuotiaana tulevaisuuden toivona :)

Agilityn saralta uutinen: Lola ja Rauni Hägglund saivat kolmannen sertinsä ja nousivat mini kakkosiin! Onnittelut!

Eivätkä ne hyvät uutiset tähän loppuneet! Minäkin sain sähköt vihdoin viimein 4.1. Onnenpäivä! Nyt alkaa pikkuhiljaa olla huusholli selvitetty sähkökatkon kaaoksesta. 9 päivän sähköttömyyden ja vedettömyyden jälkeen osaa nauttia monista asioista eri tavalla! Ehkäpä tuo olikin kokemuksena ihan hyödyllinen ;o

Käväisin tässä pikkulomalla Saarenmaalla su-to, siis viikko sitten. Oli ihana loma kaikkine hoitoineen niin mukavassa seurassa. Vaikka loma oli lyhyt, oli sillä ihmeellinen vaikutus. En ole kertaakaan lomareissun jälkeen huutanut koirille enkä itselleni :o.
Lomareissuni ajan Marju hoiti kotiani ja koiriamme. Ei ollut hänellä kyllä kivaa pyörittää kahdentoista koiran huushollia 39 asteen kuumeessa ja vatsataudissa äidin hurvitellessa. Ai niin, koiria ei ollut ihan niin montaa, sillä Näätä oli veljensä Pattonin perheessä hoidossa. Kiitos Annalle ja Jussille Näätän hyvästä hoidosta.

Tänään olisi kyllä tehnyt mieli huutaa Zoralle. Tuo lähes 13-vuotias muori häippäisi taas kesken lumikenkälenkin tutkimaan lähistön luolia. Se tuli kotiin neljän tunnin odottelun, etsimisen ja tuskailun jälkeen yltäpäältä hiekassa typistetty häntä iloisesti heiluen.
Nyt se sitten näyttää tältä

... ja sitähän minulla ei edes ole .

Ei vieläkään sähköä eikä vettä .

 Sini tässä tutkailee näkyykö Fortumin miehiä. Ei näy :(

Lähes 3 vrk ilman sähköä, vettä ja lämpöpattereita. Ei ole kivaa, ei.
Huonomminkin asiat toki voisivat olla. Onhan minulla onneksi varaava takka ja polttopuita:). Onhan minulla oma pikkuinen lampi, josta olen saanut pesuvettä (veden laadusta ei takeita, mutta märkää on) ja pata, jossa olen saanut vettä kuumennettua.
Juomaveden olen saanut kannettua töistä. Kahvia olen käynyt keittämässä termariin milloin missäkin. Ruuaksi on riittänyt voileipä ja takassa kuumennettu makkara (ja kolesterolit tykkää).
Hankalinta on huono valo, kun muutenkin näkee huonosti. Kuinkakohan monta kertaa olen astunut villasukat jalassa pennun pissalätäkköön:). Tai ottanut lattialta muka jonkun roskan käteen ja se onkin ollut pennun kakkapökäle. Yäk. 
Ei myöskään ole kovin helppoa lukea kynttilän valossa. Ja vaikka normaalisti nautinkin tunnelmoinnista kynttilänvalossa, liika on liikaa. On tainnut tulla huusholliin iso määrä nokeakin noista kynttilöistä.
Likapyykkiä on kasaantunut jo vuoren verran. Varsinkin, kun Joku kävi pissaamassa mun sänkyyn:( grrrrrr..

Toisaalta sopu on antanut sijaa.. Kennelrakennuksen pojatkin ovat asuneet nämä pimeät päivät sisällä, sillä kennelrakennuksessa ei ole takkaa.  Pojat Kiihko, Rocky ja Pava eivät ole kertaakaan edes murisseet toisilleen. Tosin, jos meno sisällä on tullut liian vauhdikkaaksi, on joku pojista ollut aika ajoin häkissä. Ja yllätys yllätys, rauhallinen Näätä se on joka poikia villitsee peuhaamaan..
Tänään minulla oli taas Marjunkin koirat pikkutalossani. Hyvin menee myös 6 poikaa! Toki ennenkuin menimme sisälle, kävimme  höyryjenpurkulenkillä! Miten ne jaksaakaan juosta:).

Suuri murhe on kahden suuren ja yhden pienen pakastimen sulaminen. Toisen suuren sisällön, pääasiallisesti koirien lihoja, sain osittain pelastettua ja ängettyä Marjun pakastimeen. Toista suurta en ole vielä uskaltanut edes avata. Taitaa olla haisevia luita pullollaan :(. 

Suuri haitta on myöskin se, että puhelin ei toimi kotonani. Tekstiviestejä olen kyllä pystynyt vastaanottamaan ajoittain ja useimmiten olen saanut vastattuakin. Toki aina välillä tulee viesti, että viestin lähetys epäonnistui:(.
Puhelin toimii kunnolla vasta 9km:n päässä kotoani.

Eilen oli oman agilityseuramme mestaruuskisat. Osanottajia ei ollut kovin runsaasti. Osa varmaan selvitteli myrskyn tuhoja, osa oli joululomalla. Mutta meillähän olikin sitten paremmat mahdollisuudet pärjätä:). 
Marju voitti Hirmuisen kanssa minimöllit. Pava meni Pihlajamäen Miran kanssa ja keräsi huimasti pisteitä, noin 195, mutta voitti medimöllit, koska muita osallistujia ei ollut.
Marju voitti Tirin kanssa minikilpailevat. Kiihkon kanssa hän oli  toinen medikilpailevissa, häviten voiton Arvon äidille Adalle ja Hanna Rätylle.

Pentujen sosiaalistaminen on kovassa vauhdissa. Ne ovat olleet päivittäin autoajelulla. Toissayönä ne olivat Marjulla hoidossa ja eilen ne olivat Staran ja Staran perheen luona. Ne ovat saaneet tavata myöskin muun rotuisia koiria kuin vain parsoneita. Bordercollie, ajokoira ja hovawart ovat niiden mielestä ihan ok:).
  

Sain allaolevan kuvan Hannikaisen perheeltä Lappeenrannasta. Mielestäni se on niin kaunis kuva että haluan jakaa sen teidän kaikkien kanssa! Kiitos kuvasta Elina! Kuvan on ottanut Taikalyhty/Piia Alatalo.

mutta pentujen kuvaaminen ei ole niin helppoa. Kuvattava tekee kaikkensa, että ei tarvitse poseerata:)

Hyvää alkanutta jouluviikkoa!

Olen päättänyt pysytellä neljän seinän sisällä, jotta elämä pysyisi seesteisenä:)

Tänään yövuoron jälkeen herättyäni join aamukahvit rauhassa ja jätin yöpaidan päälle koko päiväksi. Oli niin pimeää:(.
Jenkkipoika-Rocky pääsi sisälle nauttimaan kotielämästä Kiihkon, tyttöjen ja pentujen kanssa. Kiihkohan on maannut hyvin rauhallisesti nuppi turvoksissa omassa boksissaan torstai-illan seikkailujen jäljiltä. Zora on juuri ja juuri jaksanut raahautua ulos pissalle ja takaisin sänkyyn.
Ikkunasta sitten katselin, kun muut koirat lenkittivät itsensä. Niillä näytti olevan tosi kivaa. Ensimmäisenä juoksi Orm, sitten Näätä, sitten Stara ja sitten Arvo. Pava seurasi suurimmaksi osaksi terassilta muiden juoksua. En tiedä, oliko joku sanonut sille kovan sanan.?

Näinhän tämä sujuu. Niin, pari päivää. Olen tätä kokeillut ennenkin, mutta terriereiden pää vaatii muutaman päivän päästä jotain muutakin aktiviteettia. Mutta tänään näin:).