eilen 2 poikaa ja 2 tyttöä. Äiti ja vauvat voivat hyvin. Pentujen paino on noussut ensimmäisenä vuorokautena jokaisella 30g :)!

Twisterin lämpö laski lauantai-iltana lähelle 36 astetta. Siitä tiesin, että synnytys käynnistyy pian. Twister ei myöskään syönyt iltaruokaa. Puolen yön paikkeilla Twister alkoi läähättää ja "petailla". Yö meni kuitenkin vielä ihan rauhallisissa merkeissä. Klo 6 Twister halusi ulos. Se teki tarpeensa ja sen jälkeen yritti piiloutua puuvajan alle ja koirien kaivamiin isoihin kuoppiin. Sain sen kuitenkin houkuteltua sisään. Se kaivautui nukkumaan sänkyni jalkopäähän ja mylläsi petivaatteeni ihan solmuun.
Klo 6.30 siltä tuli iso lammikko kirkasta vettä.
Minä nukahdin uudelleen ja Twister petaili ja touhusi hiukan. Klo 11.45 Twister työnsi kerran. Ahaa, nytkö jo alkoi ponnistusvaihe, ajattelin. No ei todellakaan. Twister työnteli laimeasti aina silloin tällöin. Klo 15.30 tutkin sen, sillä tuommoinen harvakseltaan laimeasti työntely ei kyllä johtaisi mihinkään. No, kohdunsuu oli vielä suljettu.
Miksi ihmeessä se työntää, vaikka kohdunsuu on suljettu?
Ihmisellä sikiön tarjontavirhe usein aiheuttaa voimakasta painontunnetta ja tarvetta työntää, vaikka kohdunsuu olisi vasta hyvin vähän auki. Olisikohan koirilla sama tilanne? Piti sitten soittaa koiria kasvattavalle kätilökollegalle. Pohdinnan tuloksena totesimme, että näin varmasti on.
Klo 17.30 tutkin taas tilanteen, sillä Twister työnteli jatkuvasti samalla lailla. K-suu oli sormelle auki.
Käytin Twisterin ulkona hihnassa. Se teki tarpeensa ja työnsi siellä pihallakin jonkin verran. Sitten siltä alkoi valua vaalean vihreää lapsivettä. Jossain kirjallisuudessa sanotaan, että pentu pitää saada syntymään 15 min. sisällä siitä kun vihreää vettä tulee. No, miten pentu voi syntyä, jos k-suu ei ole vielä auki? Leikkausko? Kokemus on osoittanut, että ei se vihreän veden tulokaan anna aihetta paniikkiin.
Enemmän huolestutti se, että miksi Twister tekee noita työntöjä tässä vaiheessa. No, eikun taas soittamaan kasvattajakollegalle. Pohdiskeltiin asiaa ja koska yö lähestyi uhkaavasti päätin soittaa päivystävälle lääkärille.
Päivystäjä oli onneksi itsekin kasvattanut koiria ja sanoi, että ilmeisesti molemmista kohdun sarvista yrittää pentu ulos yhtäaikaa ja sitten kumpikaan ei mahdu tulemaan. Ilmeisesti pitää leikata.
No eihän siinä muu auttanut kun piti ruveta pakkaamaan pennuille pyyhkeitä ja kuumavesipulloa mukaan. Tavaroita pakatessani Twister muuttui kovin levottomaksi. Se makasi välillä selällään, välillä mahallaan, välillä kyljellään, välillä pylly pystyssä. Sitten se kiersi kiireesti pienen asuntoni pariin kertaan ja sitten se työnsi oikein kunnolla.
No, kun kerran meillä oli treffit lääkärin kanssa, niin sitten kuitenkin lähdettiin autolla ajelemaan. Koko reilun puoli tuntia kestäneen matkan aikana Twister työnsi koko ajan ja todella kovaa. Kun saavuimme eläinlääkäriin, pentu oli tunnettavissa emättimessä. Ja siinä tutkimuspöydällä se sitten syntyi, poika nro 1. Pojalla oli päälaella iso pahka, juuri samanlainen kuin imukupin avulla autetulla vastasyntyneellä ihmislapsella. Ilmiselvästi se oli ollut virheasennossa ja suurella todennäköisyydellä emän kieputukset ja asentohoidot olivat saanet sikiön muuttamaan asentoaan ja niin se pääsi syntymään. Kun tulppa. poika nro 1, oli saatu syntymään, syntyi 2 seuraavaa kuin pluspallot. Ja neljäs syntyi sitten matkalla noin 3 kilometriä ennen kotia.
Oli taas opettavainen tapahtuma. Ja kyllä on nautinnollista katsella emon antaumuksellista huolenpitoa pienokaisistaan. Ihana Twister.

Ja taaskaan en saa lisättyä kuvia. Mikä tässä mättää?